Päivitetäänpäs taas meidän kuulumisia. On jäänyt blogiin kirjoittelu vähän vähemmälle, kun tuo meidän pikkumies pitää mut kiireisenä. Nyt jostain syystä se on parina päivänä jopa nukkunut, joten mullekin on jäänyt vähän omaa aikaa. Nukkuminen kun on ollut tuon meidän pikkumiehen mielestä yliarvostettua.  Toivotaan, että hän alkaisi pikkuhiljaa arvostamaan pitempiäkin lepohetkiä…mä tottavie jo niitä kaipasin – ainakin öisin.

Vaikka blogiin kirjoittelu on jäänyt, niin Manua ei ole unohdettu. Meidän agilityharrastus jatkuu ja nykyään treenaamme yhdestä kolmeen kertaa viikossa. Siis ainakin käymme ryhmätreeneissä maanantaisin ja sen lisäksi yritän päästä yhdestä kahteen kertaan yksin treenaamaan kotiläksyjä, joita kyllä kiitettävästi meille on kertynyt… Mut edistystäkin on tapahtunut ja nykyään Manun kanssa pystyy treenaamaan myös niin, että muita koiria on samalla kentällä, kunhan ei nyt ihan liki ole ja muutenkin olemme päässeet eteenpäin monessa jutussa. Manu on oikein hieno agiliitokoira ja pystyisi varmasti parempaan kuin millä tasolla nyt ollaan, mutta minä taidan olla aikas kömpelö ohjaaja. Mun jalat on sekaisin heti, kun pitäis joku kuvio saada tehtyä ja viimeksi tajusin, että yrittäessäni pyörittää Manua esteeltä toiselle parilla peräkkäisellä valssilla, en enää nähnyt koiraa enkä esteitä siinä pyöriessäni– väsynytkin tosin olin, että toivottavasti paremmalla nukkumisella pääsen myös minä parempiin tuloksiin. Ainakin tänään sain sen kuvion onnistumaan yksin treenatessa paremmin…ei auta kuin yrittää saada oma kroppa hallintaan ja muistaa, et mun pitäis nähdä se koira, kun teen niitä kuvioita…

Olin nyt sunnuntaina keppikurssilla ja siellä sitten huvikseni tein pitkästä aikaa tokoliikkeitä ja yllättäen Manu teki ne oikein mahtavasti. Seuraaminen onnistui agilityesteistä huolimatta ja täyskäännöskin tehtiin oikein hienosti seuraten. Lisäksi liikkeestä mentiin maahan, istumaan ja jäätiin seisomaan ilman virheen virhettä, vaikka edellisen kerran ollaan tokoiltu viime syksynä. Tulin tosi hyvälle mielelle Manun suorituksesta, vaikka keppitreeni ei oikein lähtenytkään sujumaan…jossain sentään onnistuttiin!

Jossain kommentissa kysyttiin koirien uima-altaasta täällä meillä päin ja tosiaan tänne Jyväskylän lähelle Leppävedelle on perustettu Koirasportti, jossa tuo allas on. Me ei olla siellä nyt sen yhden kerran jälkeen käyty, kun Manu kiihtyy siitä touhusta liikaa ja se juo liikaa sitä vettä räiskiessään. Mut kiva paikka se oli kuitenkin.