Saatiin seuraava kuvahaaste Mollyn ja Mannan blogista.

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin.

Kuvahaaste on nyt sitten ymmärretty niin, että otettiin neljäs kansio, jossa on Manusta kuvia, ettei tähän tule blogiin kuulumattomia kuvatuksia. Tässä sitten meidän neljännen Manu-kansion neljäs kuva.

Kuva on otettu kännykkäkameralla, kun me pysähdyttiin lenkillä ihailemaan lampaita. Kuva on otettu viime vuoden elokuussa. Meidän usein kävelemämme lenkki menee pienen maatilan ohi, jossa sitten oli kesällä lampaita tien lähellä laitumella. Usein ehdimme lampaita ihailla, kunnes kerran Manu meni liian lähelle aitaa ja sai sähköiskun. Sen jälkeen tuon paikan ohittaminen olikin hyvin vaikeaa. Oli lähes mahdotonta saada Manu kävelemään aitauksen lähellä tai ohi sähköiskun jälkeen. Nyt talven mittaan pelko on haihtunut, joten eiköhän me taas ensi kesänä käydä lampaita katselemassa.

Nyt meidän pitäisi sitten haastaa neljä muuta blogia tällä samalla kuvahaasteella. Kun hieman tsekkasin, niin tuntuu, että jo kaikki meidän tuntemamme blogit on saaneet haasteen, joten en taida haastaa heitä enää uudestaan.

Minä ja Mika teimme pienen lomareissun ja Manu oli muutaman päivän Mikan siskon huomassa. Manu jopa pääsi yökylään Mikan siskon luo ja kyläily oli kuulemma mennyt hyvin. Manu oli nukkunut omassa näyttelyhäkissään, jossa se nukkuu myös kotona. Tämä oli toinen kerta, kun Manu oli yökylässä ja viime kerralla se ei ollut tyytynyt muuhun nukkumapaikkaan kuin sänky, joten tämä oli huimaa edistystä. Manu on siis nykyisin nukkunut aina yöt häkissä ja olen jopa antanut häkin verkko-oven olla alhaalla (vetoketju on kuitenkin auki) ja siltikin se menee sinne tyytyväisenä nukkumaan. Näyttelyissähän Manu ei halua mistään hinnasta olla häkissä ja jos sen sinne laitan, niin se hyvin kovalla äänellä kertoo mielipiteensä kohtalostaan, mutta kotona ja nähtävästi myös vieraissa siellä sitten nukutaan ihan tyytyväisenä. Toivottavasti joku päivä myös näyttelyissä ja muissa koiraharrastuksissa häkki alkaisi tuntua mukavalta lepopaikalta, jolloin vieraissa paikoissa oleminen ei olisi niin kuluttavaa.