Oltiin taas maanantaina agilityssä ja siellä oli tällä kertaa vain kaksi koiraa, joten me saatiin sit harjoitella oikein kunnolla. Aluksi otettiin puomia ja sen Manu menee hyvin ja pysähtyikin käskystä kontaktille. Mennessä se tosin yrittää karata esteelle, mutta pysähtyy kyllä sitten ottamaan namun. Sen jälkeen teimme pujottelua ja nyt aloimme harjoitella ohjausta eteenpäin...aiemmin ohjaaja on aina peruuttanut, mutta nyt ohjaajankin naama osoittaa menosuuntaan. Manu teki homman melko hyvin ja saimmekin ohjeeksi alkaa viimeistään nyt harjoittelemaan tätä kotona. Sitten teimme vielä pöytää ja otimme nyt pöydälle menon pitemmältä matkalta. Meiltä pöytä onnistui hyvin ja Manu seisahtui käskystä hienosti, joten sen kanssa ei ole mitään ongelmia. Tämä kerta oli Manun osalta hieman alavireinen, koska ohjaaja oli tuonut juoksuaikaisen narttunsa hallin yläkertaan ja Manu haistoi sen. Näin ollen Manu vinkui jatkuvasti ja halusi mennä ylös. Aina kun oli meidän vuoro, niin Manu teki liikkeet hyvin, mutta aiempi innokkuus oli kateissa. Manu ei esim. haukkunut ollenkaan eikä kepeilläkään vauhti ollut hurja, vaan esteiden suorittaminen oli hyvin rauhallista.

Kokeilin tänään sitten keppejä takapihalla ja aluksi Manu haukkua räksytti, mutta sitten se tajusi homman ja teki tosi hienosti kepit monta kertaa peräkkäin. Täytyy taas huomenna kokeilla, jotta saamme edes jotain kotiharjoittelua suoritettua. Harjoittelun jälkeen jäimme vielä touhuamaan muuta takapihalle ja heittelin sitten Manulle lunta, kun se tykkää ottaa koppeja ja metsästää lumipalloja ja -paakkeja. Siinä touhutessa huomasin, että Manu alkoi täristä ihan hirmuisesti ja ajattelin, että jopas sitä rupes palelemaan. Laitoin sen heti sisälle ja sitten vasta tajusin, että se taisi palella sisältäpäin, kun se oli syönyt niin kovasti lunta. Tilanne kyllä rauhoittui nopeasti sisällä ja Manu oli jo melko nopeasti tuomassa mulle lelua, että leikitään, mutta täytyy pitää mielessä, ettei anna sen hirveästi syödä lunta kerralla.

Kokeilin myös viikolla tokoa sisätiloissa ja teimme taas kaukokäskyjä ja noutoa. Kaukokäskyt menee melko hyvin, kun olen aika lähellä. Jos menen kauemmaksi, niin Manu ei tee oikein mitään käskystä, joten se ei ole vielä oikein tajunnut homman ideaa. Täytyy vain vahvistaa sille käskyjen merkitystä. Nouto sujuu meiltä tosin hyvin, kun tosiaan otan Manun sivulle, kun se tuo kapulaa. Koira jäpittää sivulla istuen tosi nätisti ja odottaa kapula suussa siihen asti, kunnes otan sen siltä. Pysähtymistä luoksetulon yhteydessä pitäisi harjoitella, mutta nyt se on jäänyt. Pitäisi lenkillä yrittää ottaa sitä aina välillä, että saisimme siihen varmuutta. Nyt tosin en sitä lenkillä viitsi harjoitella, kun täällä on taas jollain nartulla juoksuaika ja välillä näyttää siltä, että hajut tosiaan vievät tuota pikkumiestä.

Ärripurrikointi lenkillä on pysynyt hyvin poissa. Mun kanssa lenkkeillessä Manu on ainoastaan kerran ärissyt ja sekin tapahtui silloin, kun me olimme hieman sivussa ja kaksi koiraa ohitti toisensa ja alkoi äristä toisilleen. Silloin Manu huuteli omia kommenttejaan noille toisille ärripurreille. Muutoin me olemme päässeet ohi kaikista koirista, vaikka jotkut koirat on Manulle ärisseetkin. Kontaktissa nuo ohitukset eivät mene, mutta mulle on tällähetkellä tärkeintä, että ohitus onnistuu ilman ärinöitä. Kokeilin myös kerran parin tutun collien kanssa sitä, että päästin Manun irti. Manulla kun on tapana näiden collieiden kanssa se, että se on oikein ystävällinen kohdatessa ja sitten se hyppää toisen kaulaa vasten ja siinä sitten juttelee matalalla äänellä. Joudun Manun aina vetämään pois ja sen jälkeen Manu on taas ihan ok. Päästin sitten tosiaan Manun irti ja toinen colliekin oli irrallaan. Sillion Manulla ei ollut mitään halua kommentoida näille koirille, vaan se oli ihan ystävällinen, joten nähtävästi hihnassa olo lisää tuota ärinäherkkyyttä. Olen siis ollut nyt tyytyväinen Manun käyttäytymiseen ja toivonkin, että tilanne jatkuu tällaisena. Ehkä joku päivä lähden kokeilemaan russellilenkille, miten se sujuisi. 

Tässä vielä jotain kuvia Manusta. Ensin kuva Manusta saalistamansa pesupallon kanssa. Sitä yritettiin tuhota oikein antaumuksella. Yleensä Manu tyytyy vain pelailemaan pallon kanssa kodinhoitohuoneen kaakelilattialla, mutta nyt se piti roudata tuhottavaksi muualle. Tosin kuvan oton jälkeen Manu joutui luopumaan aarteestaan, ettei se vain söisi siitä mitään.

Sitten kiva poseerauskuva sängyltä.

Ja sitten poseeraustuokio tänä aamuna takapihalla.

Ja kuva jossa Manu vetää naama lumisena ja suu auki...ei siis ihme, että hieman palelsi vähän ajan päästä.