Käytiin taas eilen Laukaassa Multamäen luontopolulla retkeilemässä. Me ollaan tykästytty tuohon luontopolkuun. Se on noin kolme kilomteriä pitkä ja ensin mennään aika paljon ylämäkeen näköalapaikalle, jossa on myös pieni mökki tulisijalla. Sitten mennään jyrkät portaat alas rantaan, jossa on laavu. Ja sitten pääseekin leveämpää uraa pitkin kävelemään takaisin autolle. Reitti sopii meille myös kesäisin, koska se ei mene koko ajan järvenrantaa pitkin, joten Manukin voi olla irrallaan reitillä. Kiinni me otamme Manun aina näköalapaikalla varmuuden vuoksi, jos sattuisi, että siellä olisi muita retkeilijöitä. Kesällä Manu on varmastikin narussa myös järvenrannalla pyörähtäessämme, jos tämä meidän intohimoinen uimarimme ei opi uimaan kunnolla ja myös rantaa kohti.

Tässä taas joitakin kuvia meidän retkeltämme.

Ensin pari kuvaa meidän onnellisesta metsälenkkeilijästä...

Sitten tunnelmointia näköalapaikalla...

...ja tutustimista kotaan...

...ja sitten poseerausta keväisessä metsässä...

Tänään ajoimme sitten Halssilan hiihtomaahan ja lähdimme sieltä lenkille, jonka olen kävellyt jo monet kerrat Annin ja Sisun ja Sennan kanssa. Viimeksi kun olin tuolla Mikan kanssa, niin me eksyimme, koska en muistanut, miten reitti meni. Nyt sitten vannoin, että olen oppinut lenkin, mutta siltikin menimme harhaan. Tosin lopulta löysimme oikean reitin, mutta kyllä me jonkun matkaa käveltiin väärällä reitillä eikä ollut hajuakaan, et missä mentiin ja mihin suuntaan. Mä taidan kyllä olla aika onneton suunnistaja. Mut kyl me lopulta löydettiin oikea reitti ja päästiin takas autolle ja ehdittiin kotiin ennen Jypin pelin alkua. Nyt mä luultavastikin osaan tuon reitin, mut tietty se taas kesällä näyttää erilaiselta kuin nyt.

Kun ajelimme kohti Halssilaa, niin ajoimme poliisin puhallusratsiaan. Manu on meillä nykyisin turvavöissä takapenkillä ja se on usein menomatkalla aika reipasliikkeinen siellä takapenkillä ja välillä seisoo etuistuinten selkänojaa vasten ja juttelee korkealla äänellä malttamattomana. Onneksi se oli melko nätisti, kun pysähdyttiin ja saatiin poliisiltakin positiivista palautetta, kun koira on turvallisesti turvavöissä. Ei meillä koira kyllä irrallaan autossa ole oikeastaan koskaan ollutkaan. Pari kertaa Manu on ollut sylissä, kun turvavyövaljaat on unohtuneet kotiin, mutta muutoin se on aina valjaissa. Vaikka valjaissa Manu pääseekin liikkumaan takapenkillä melko vapaasti, niin äkkijarrutuksessa se ei pääse lentämään sieltä meidän niskaan, joten ihan turvallisuussyistä se valjaissa pidetään. Ennen meillä oli häkki takapenkillä ja pidemmät matkat Manu matkustaa häkissä edelleen, mutta normaalioloissa lyhyet ajomatkat Manu on valjaissa. Häkki rämisee takapenkillä aika paljon ja vie paljon tilaa, joten siksi olemme päätyneet tähän ratkaisuun. Toivottavasti joku päivä meillä on farmariauto, jolloin häkki saataisiin auton takaosaan.