On tässä taas touhuttu tänä viikonloppuna koirajuttuja. Eilen olin agilitykisoissa töissä ja oli ihan mielenkiintoista seurata aina kun mahdollista eri koirien suorituksia. Alussa olin ottamassa vastaan ilmoittautumisia ja siinä ei paljon ehtinyt koirien suorituksia katsomaan, mutta sitten kun menin ratahenkilöksi, pystyin jo hyvinkin lähietäisyydeltä seuraamaan kolmosluokkalaisten menoa. Kyllä siellä kolmosissakin näytetään vielä kamppailtavan samojen juttujen kanssa kuin täällä möllitasolla –  lähdössä koirat eivät meinanneet pysyä paikoillaan ja kontaktit oli välillä hakusessa…tosin kepit meni kyllä todella sujuvasti (ihaillen katselin sitä menoa) ja oli nuo ohjauskuviot tietty vähän  haastavampia, mutta oli kuitenkin hauska huomata, että kuumia ja malttamattomia ne kolmosluokkalaisetkin on. Yritin kovasti seurata kolmosluokkalaisten ohjauskuvioita ja toivottavasti opinkin jotain.

Tänään sitten ajelin Kuopioon linssiluksaatiotestiin ja siinä olikin mielenkiintoinen reissu. Manu on ollut nykyään hankala eläinlääkärissä, kun siltä on tyhjennetty anaalirauhasia ja sitä on rokotettu. Sille on ihan laitettu kuonokoppa ja siltikin sitä on saanut pitää todella kovasti kiinni. Näyttelyssä taas sitten hampaiden katsominen ja tutkiminen menee nykyään mallikkaasti ja kotonakin saan tehdä kaikki hoitotoimenpiteet ongelmitta. Tänään sitten testipöydällä Manu antoi mun sorkkia sen suuta alkuun ongelmitta, mutta kun testi olisi pitänyt ottaa, päätti Manu, ettei se käy ja että hyökkäys on paras puolustus. Mulla jäi sormet monesti Manun hampaiden väliin ja sai se sitten mut vuotamaan vertakin, kun hammas meni peukalon kynnen väliin. Hirveällä rähinällä Manu puolustautui, mikä ei tietty ole soveliasta. No, testinottaja oli kokenut ja sai Manut sitten sellaiseen otteeseen, että testin ottaminen onnistui - onneksi. Nyt vain sitten odotetaan tuloksia ja toivotaan parasta.  

Kotona sitten kokeilin itsekseni testinottoa sorkkimalla pumpulipuikolla Manun ikeniä eikä poitsulla ollut mitään ongelmia asian kanssa. Se antoi mun sorkkia sen suuta ihan rauhassa. Samoin putsasin korvat perään ja sekin meni ilman ongelmia. Ei tarvinnut pitää koiraa erikseen paikoillaan, vaan se oli nätisti matolla mun kanssa ja antoi mun touhuta. En tiedä, mikä siinä on, että vieraassa paikassa ja vieraan ihmisen kanssa pitää käyttäytyä tuolla tavalla. Harmittaa todella tuo käytös, kun kotioloissa Manu on ihana ja hyväkäytöksinen koira – oikea pusupoika - jonka kanssa arkielämä on pääsääntöisesti helppoa. Nyt sitten täytyy tosissaan miettiä, että miten saisin homman hanskaan, kun kyllähän noita erilaisia testejä sekä lääkärikäyntejä tulee ja olisihan se kivempi siellä käydä hyvin käyttäytyvän koiran kanssa kuin tällaisen hirviön. No, täytyy nyt kotona sitä treenata ja jossain vaiheessa pyytää kavereita sorkkimaan Manua rauhallisessa tilanteessa ja rauhallisesti edeten ja tietty hyvästä käytöksestä palkaten. Lisäksi täytyy harjoitella myös tunnistesirun lukemista jotain isompaa esinettä hyväksikäyttäen sekä mittaamista, kun nämä asiat saattavat tulla eteen joku päivä.

Tänään käytiin myös agilityssä ja siellä meni ihan kivasti. Ensiksi tehtiin eilisten agi-kisojen ykkösradan alkua ja siinä me onnistuttiin heti ensimmäisellä kerralla. Juju siinä oli, että kahden hypyn jälkeen oli A-este, mitä ei pitänyt mennä, vaan koiran tuli kääntyä ja hypätä sitten toiseen suuntaan vähän matkan päässä ollut este. Onnistuin kuljettamaan Manun hyppyyn, vaikka se jo vilkaisi A-estettä, ja sitten sain Manut kiertämään esteen ja juoksemaan keinulle, mikä otettiin vielä avustetusti, koska Manu sitä arastelee. Sitten tehtiin loppurata, jossa oli hyppy ja putki ja nekin meni ihan kivasti.

Seuraavaksi otettiin sitten tuo loppu hyppy – putki –yhdistelmä ja sen jälkeen vielä hyppy ja kepit. Tarkoitus oli harjoitella kepeille lähetystä, mutta meidän pieni mies kävi taas kierroksilla eikä lähettämisestä tullut mitään, vaan kepit piti ottaa oikein rauhallisesti. Nyt täytyisi treenailla kotona noita keppejä. Mulla on takapihalla kepit pystyssä, mutta jotenkin se treenailu vaan jää muiden kiireiden (tai laiskottelun) vuoksi. Nyt siis täytyy terästäytyä!