Käytiin taas tänään koirakoulussa, vaikka olikin 11 astetta pakkasta auton mittarin mukaan. Manulle laitoin lyhythihaisen fleecetakin päälle sekä otin mukaan pyyhkeen, jonka päällä Manu voisi tehdä istumista ja makaamista vaativia harjoituksia. Treeneihin oli tullut pakkasta uhmaamaan meidän lisäksi vain yksi toinen koirakko, joten maneesissa oli hyvin tilaa treenata ja saimme hyvin sijaistreenaajamme aikaa. Meidän vakiopettaja oli tällä kertaa kipeänä kotona. Treeni sujui meiltä tosi hyvin ja olin todella tyytyväinen Manun käytökseen ja ohjaajakin tykkäsi meidän toiminnasta, joten tämän päivän treenistä jäi hyvä mieli.

Heti alkuun otimme luokse päästävyyttä. Manu nousi ylös, kun ohjaaja tuli meidän luo ja halusi hyppiä kohti ohjaajan kasvoja, joten tätä pitäisi treenata enemmän. Manu kun tykkää ihmisistä ja haluaa pussailla, niin mun pitäisi tosiaan yrittää tehdä tälle jotain. Katsotaan, mitä tulevaisuudessa saan aikaiseksi, nyt en siihen vielä aio panostaa hirveästi. Täytyisi vaan saada sivulla istuminen niin vahvaksi, että meidän luona saa käydä kuka vain  ilman, että Manu olisi heti tutustumassa ihmiseen. Haastetta tässä on ihan varmasti!

Sitten otimme paikalla makuuta. Manu meni maahan ja nousi melkein heti ylös, joten jouduin käskemään sen maahan kaksi kertaa. Sen jälkeen Manu pysyi hyvin paikallaan, vaikka viereinen koira nousi jatkuvasti istumaan ja sitä käytiin korjaamassa. Sitten ohjaaja käski mun käydä palkaamassa Manua ja Manu pysyi hyvin aloillaan, vaikka liikuinkin edestakaisin. Sitten ohjaaja käski mun mennä Manun sivulle, sitten eteen ja sitten toiselle sivulle. Tässä Manu nousi istumaan, joten jouduin käskemään sen uudelleen maahan. Sainkin ohjeeksi paikalla makuun yhteydessä liikkua eri puolelle koiraa. Mä en ole hirveästi paikalla makuuta kotona harjoitellut, joten sitä täytyy ruveta treenaamaan enemmän ja saada onnistuneita suorituksia, joita sitten palkitaan, jotta Manu ei näin herkästi nousisi istumaan. Mutta oon tyytyväinen, että Manu pysyi melko hyvin paikallaan ja siihen, että se ei välittänyt vieressä olleen koiran touhuista, vaan keskittyi muhun.

Tämän jälkeen näytin, kuinka olimme treenanneet kotiläksynä olleita kaukokäskyjä. Manu pysyi paikallaan hyvin, kun otin liikkeet lähietäisyydeltä. Sain ohjeeksi ottaa käsimerkit mukaan harjoitteluun, jotta liikkeen teko helpottuisi myös matkan päästä. Lisäksi ohjaaja laittoi mua miettimään jo seisomaan nousussa tulevia ongelmia, kun teen tämän liikesarjan niin, että Manun takapää ei saa liikkua. No, siitä en kyllä ota mitään paineita, koska meillä on vielä paljon muutakin harjoiteltavaa enkä tiedä, olemmeko koskaan sillä tasolla, että Manun tulisi nousta seisomaan kaukokäskyissä:) Mutta asia pidetään mielessä.

Sitten otimme seuraamista niin, että ohjaaja käski mua niin kuin oikeassa kokeessa käsketään. Manu oli mulla melko hyvin kontaktissa niin hihnassa seuratessa kuin vapaana seuratessakin. Vähän se kuulemma välillä edistää, mutta olen kuitenkin tosi tyytyväinen suoritukseen. Käännökset molempiin suuntiin sekä täyskäännös menivät meiltä melko hyvin ja Manu pysähtyi ja istui heti, kun minä pysähdyin, joten olemme me jotain oppineetkin. Täytyy nyt sitten enemmän kiinnittää huomiota siihen, missä kohtaa Manu mulla seuraa. Nyt olen tainnut palkita siitä, että sillä on kontakti, enkä ole tarpeeksi kiinnittänyt huomiota siihen, onko Manu liian edessä muhun nähden. Tässä liikkeessä olen tyytyväinen siihen, että Manu kulkee kontaktissa ja mun kädet saa heilua vapaasti - tätä on nimittäin lenkeillä treenattu melkoisesti:)

Sitten kokeilimme liikkeestä pysähtymistä seisoen. Manu kyllä seurasi ja seisahtui käskystä, mutta ei heti, vaan se sipsutti käskyn jälkeen hieman mun perään. Toisella kerralla sipsutus oli vähäisempää, mutta seisominen ei kuitenkaan tapahtunut heti, joten tätäkin meidän tulee vielä treenata.

Sen jälkeen me kokeilimme noutoa ja Manu teki sen omalle tyylilleen uskollisesti. Manu siis hakee hyvin ja tulee luokse, mutta sitten se jää istumaan kauas ja ojentelee tassuaan. Ja jos en ota kapulaa heti, niin sitten se tiputetaan. Kokeilin tätä myös niin, ettei kädessäni ollut namua ja silloin kapula pysyi paremmin suussa. Ohjeeksi sain harjoitella kapulan suussa pitoon kestoa, joten se täytyy nyt sitten myös ottaa kuvioihin mukaan.

Manu jaksoi treenata pienten leikkitaukojen voimalla melkeinpä tunnin eikä haukkumistakaan tapahtunut kauheasti, joten olen kyllä hyvin tyytyväinen meidän suoritukseen, vaikka paljon korjattavaa vielä onkin. Pikkuhiljaa me tässä  kuitenkin edetään ja on kiva huomata, että edistystä on oikeasti tapahtunut.