Käytiin taas eilen agilityssä ja siellä meillä meni yllättäen aivan todella hyvin - nyt sitten kehutaan, kun kerran on aihetta!!! Harjoittelimme taas hyppyrataa ja nyt oli sellainen rata, että esteet oli kahdeksikon muodossa. Keskellä oli siis yksi este ja sitten molemmin puolin sitä oli kolme estettä kaaren muotoisesti. Kiersimme rataa vähän eri versioina ja samalla harjoittelimme valssia. Tällä kertaa Manu pysyi lähdössä joka kerta yhdellä käskyllä paikallaan ja se kuunteli mua koko ajan ja teki mitä pyysin ja sain jopa muutaman valssin onnistumaan - mulla oli tosi hauskaa ja tällä kertaa ei hirveästi tarvinnut hävetä omaa toimintaa. Pakko tosin myöntää, että pariin otteeseen olin taas törmäilemässä, mutta Manu antoi tällä kertaa törttöilyt anteeksi ja suoritti rataa mun toiveiden mukaisesti. Olin mäkin kyllä vähän oppinut edelliskertaan verattuna - tällä kertaa maltoin odottaa koiraa enkä jättänyt sitä selkäni taakse - hyvä me!!!! Lopuksi harjoittelimme vielä keppejä ja niissäkin Manu malttoi odottaa paikalla lupaa sekä teki kepit rauhassa ja koko ajan oikein molemmilta puolilta - siis aivan tosi huippua!!!!! Ohjaajakin totesi, että Manu oli tällä kertaa erillainen ja osasi keskittyä hyvin - ei haukkumista eikä karkailua radalle! Katsotaan jatkuuko sama meininki ensi viikolla vai onko taas hieman vauhdikkaampi koira mulla ohjattavana - mutta nyt nautitaan tästä onnistumisesta!

Manulla oli agilityn lisäksi muutakin jännää maantantaina. Meillä oli mun kummipoika (kohta 6 v.) yökylässä! Manu tykkää lapsista tosi paljon ja ongelmana on Manun halu pussailla. Lapsi kun on helpompi uhri kuin aikuinen. Taisi Manu onnistua muutaman pusun meidän yövieraalle antamaankin, mutta kyllä Veeti ihan rohkeasti meillä liikkui, vaikka Manu taisi peesatakin aika hyvin. Tosin Manu oli kyllä aidattu "leikkihuoneen" ulkopuolelle, kun pojilla oli legopalikat levällään huoneessa. Olisi tuo meidän pikkumies saattanut ne huomionkipeänä vetäistä parempiin suihin. Koska huoneeseen pääsy oli estetty portilla, niin mun seura ei enää Manulle kelvannut, vaan sen piti päivystää portin takana. Sitten kun Veeti lähti nukkumaan ja Mika tuli aidan toiselle puolelle, niin päivystys jatkui, koska Manusta oli ihmeellistä, että joku jätettiin yksin sinne portin toiselle puolelle. Yön Manu sitten nukkui hyvin meidän kanssa makkarissa eikä päivystänyt toisen huoneen ovella. Manulle teki ihan hyvää kokea, ettei se ole jatkuvasti keskipisteenä ja melko hyvin se tämän yövierailun hoiti, joten ihan tyytväinen olen sen käytökseen. Manu jopa tarjosi Veetille nalleaan ja vähän ne sillä leikkikin. Nalle kun on tarpeeksi iso lelu vetoleikkiin. Manu siis roikkui toisessa päässä ja Veeti toisessa.

Kyllä tuo yövierailu taisi Manua rasittaa, kun äsken se tuli nukkumaan kerälle mun syliin. Manu tykkää kiehnätä kyljessä ja se usein tulee syömään luutaan kainaloon, mutta nyt se tuli tosiaan nukkumaan kerälle mun syliin ja nytkin se nukkuu tuossa kyljessä.

Me ei olla hirveästi nyt talven aikana tokoiltu, kun pari viimeistä kertaa tokokurssista jäi käymättä ja sen jälkeen on ollut pari kuukautta taukoa. Nyt sain sitten tietää, että pääsin samalle kurssille, jossa olin syksylläkin, joten luultavastikin alamme taas aktiivisemmin harjoittelemaan tokoa. Nyt harjoittelu on ollut lenkin ohessa tehtyä aktivointia, mutta täytynee harjoitella vähän enemmän, jos aion päästä hommassa eteenpäin.