Aloitettiin tänään Manun kanssa koirakoulu uudessa ryhmässä ja hieman jännittäen sinne menin, koska olimme nyt hieman vaativammassa ryhmässä ja uusien koirien kanssa. Alussa meillä meni hyvin ja sain pidettyä Manuun melko hyvin kontaktin, mutta sitten alkoikin tapahtua.

Aika alkuun teimme paikalla makuun ja sehän oli kesällä Manun pravuurinumero...tänään kävi sitten valitettavasti toisin. Valitsin paikkani tarkoin kahden nartun välistä ja Manu asettui paikoilleen hyvin. Alku sujui niin kuin aina ennenkin ja Manu katsoi minua tarkasti ja makasi hievahtamatta paikoillaan. Sitten alkoi rivissä tapahtua liikehdintää ja jo ehdin ajatella, että nyt on parasta mennä Manun viereen, kun muutaman koiran päässä alkoi tappelu...sillä samalla sekunnilla Manu juoksi tappeluun mukaan. Ei auttanut kuin syöksyä perään ja sillä hetkellä oli jo kouluttaja irlanninterrierissä kiinni. Tämä irlanninterrieri taas piti Manua kaulasta hampaissaan. Kouluttaja kun nosti irlanninterrierin ilmaan niin samalla nousi Manu, koska irlanninterrierillä oli niin tukeva ote Manun kaulapannasta...siis luojan kiitos vain Manun pannasta...leveä Hurtta-panta siis pelasti aika tavalla isommalta vahingolta. No, nopeastihan kaikki tapahtui ja saatiin irlanninterrieri irroittamaan ote Manusta, kun olin jo alkanut irrottamaan pantaa Manun kaulasta. No, Manu kun pääsi irti toisen koiran otteesta, niin se kävi tämän irlanninterrierin kiveksiin kiinni. Halusi nähtävästi kastroida sitä roikottaneen pedon...Tosin se irrotti otteensa saman tien ja mä kannoin Manun kauemmaksi. Tämän tapauksen jälkeen otettiin paikalla makuu heti uusiksi ja ihmeesti sain Manun makaamaan aloillaan, vaikka siitä näki, että se kävi kierroksilla. Sen jälkeen lähdinkin kävelemään sivummalle hetkeksi, jotta sain Manun rauhoittumaan.

Lopputunti menikin sitten ihmeen hyvin siihen nähden, mitä tapahtui - kova on pää pienellä miehellä. Tosin mielestäni sytytyslanka saisi olla huomattavasti pidempi. No, säikähdyksellä selvittiin ja oma mokahan se oli, etten lähtenyt heti häiriön alkaessa Manun luo vaan yritin liikaa uudessa porukassa - varsinkin kun tiedän, kuinka herkästi rähinään syttyvä tuo koira on. Rähinä oli kuulemma alkanut siitä, että pikkukoira oli lähtenyt liikenteeseen paikalla makuusta ja mennyt haistelemaan tätä irlanninterrieriä, joka oli heti - kun se sytytyslanka on niin lyhyt - vetänyt herneen pieneen nenuunsa. Huomenna on sitten kiva lähteä kokeilemaan flyballia, kun on takana näin hirmuisen onnistunut harrastelu muiden koirien läsnäollessa.

Mutta tämä jää nyt sitten taakse kokemuksena ja  siitä otetaan opiksi - kaikki koirat selvisi kuitenkin vahingoittumattomina ja terrierit tietty - kovan päänsä vuoksi - ilman kolhuja omaan miehisyyteensä.