Aloitettiin Manun kanssa tänään Jatissa agility jatko 2 -ryhmässä. Jännitin aika paljon alussa, kun tajusin, että kentällä harjoittelee kaksi ryhmää yhtäaikaa ja että meidänkin ryhmässä tehtiin yhtäaikaa eri juttuja - häiriötä oli siis riittämiin. Alussa en taas saanut Manuun mitään kontaktia ja mun namut (leivotut jauhelihanamut ja keitetty sydän) ei kelvannut poitsulle ollenkaan. Onneksi toinen ryhmäläinen jelppasi mua antamalla mulle lihapullan paloja - johan kelpas Manulle. Annoin sitten hänelle mun nameja ja hänen koiransa tykkäsi niistä, joten vaihdettiin sitten oikein urakalla nameja.

Manu yllätti mut oikein kunnolla treeneissä näyttämällä, että se jopa osaa juttuja. Manu suoritti kepit häiriöstä huolimatta helpommalta puolelta oikein heti kerralla! Puomilla Manu loikki alun kontaktin, mutta loppuun se hiljensi mallikkaasti ja seisahtui käskystä - olin tosi ylpeä siitä! Alkukontaktia täytyy harjoitella. Manulla on niin hirmuinen hinku päästä puomille, että sen takia se ei heti alkuun kuunnellut mua, mutta johan korvat löytyi, kun se oli estettä saanut hieman juosta.

Sitten harjoittelimme rengas - pituus - pöytä -sarjaa. Eka rengas meni hyvin, mutta sitten Manu ei enää osannutkaan hypätä sitä oikein. Rengasta me ei olla harjoiteltu paljon ollenkaan, joten en voi olettaakkaan, että se sitä osaisi. Tässä kohtaa Manulta sitten paloi pinna ja se räksytti mulle oikein kunnolla. Se myös meinasi häipätä katselemaan muiden touhuja, joten hieman taas pulssi nousi siltä osin, mutta onneksi sain sen kiinni ja sitten harjoittelimmekin rengasta hihnassa ja niin, että Manu ei päässyt rengasesteen läpi muuta kuin menemällä oikeasta reiästä. Pituus ja pöytä meni hienosti ja Manu seisahtui pöydälle hyvin ryhdikkäästi - se seisoi ryhdikkäämpänä kuin koskaan näyttelyssä, taitaa olla siis agilitymotivaatio kohdallaan.

Sitten saimme yksin harjoitella hyppyä niin, että koiran pitäisi irrota hypylle - sen Manu teki ihan hienosti, vaikka alkuun se vähän olisi haahuillut jonnekin muualle hypyn jälkeen, kun mun luo hakemaan palkkaa.

Toisena ratana oli kaksi hyppyä, putki ja sitten taas kaksi hyppyä. Tätä me olemme harjoitelleet paljonkin, joten Manu loisti ja teki radan hienosti. Minä sain palautetta (jälleen kerran) siitä, mihin suuntaan mun kroppa osoittaa. Manu kuulemma seuraa mun kropan liikkeitä tosi tarkasti ja siksi mun pitäisi keskittyä siihen, mihin suuntaan mun vartalo sitä ohjaa - nähtävästi aika usein väärään suuntaan, mutta aina me korjattiin hienosti ja saatiin rata melko sujuvasti suoritettua - mä olin ainakin ihan huipputyytyväinen meidän suoritukseen!

Treeneissä oli siis kivaa, vaikka tuo valtava määrä eri häiriötä mua edelleen mietityttää. Hyvähän se on saada häiriötreeniä, mutta kun en oikein luota tuohon koiraan, niin jännittää sitten harjoitella paikassa, jossa häiriötä on paljon eikä oman treenin aikana voi tietää, mitä ympärillä tapahtuu ja milloin.