Pakkasta on viime päivinä riittänyt, mutta Manu on ihan kiitettävästi tarennut lenkkeillä takkipäällä. Me ostettiin sille tossutkin, mutta ne ei oikein pysy menossa mukana, joten saas nähdä, onko niistä hyötyä, jos pakkanen tästä vielä kiristyy. Nyt Manu ei aristele tassujaan, jos ollaan koko ajan liikkeellä, joten olemme pystyneet lenkkeilemään aika normaalisti ilman tossujakin.

Joulu meni mukavasti ja Manu oli nähtävästi todella kiltti vuonna 2009, koska niin paljon se sai lahjoja jouluaattona. Manu on hurmannut meidän naapuriperheen oikein todella, kun tänä jouluna naapurinlapset soitti ovikelloa ja antoi Manulle paketin, josta löytyi vinkulelu. Me ei oltu valitettavasti tajuttu ostaa mitään heille, joten sitten otin kuvia Manusta vinkulelun kanssa heti lahjan avauksen jälkeen, jotta saatiin lapsille kuvakimara Manusta leikkimässä vielä ehjällä vinkulelulla.  Tämän vinkulelun lisäksi Manu sai muitakin vinkuleluja sekä namuja ja puruluita, joten Manu oli oikein onnellinen joululahjoistaan!

Uusivuosi meni myös hyvin. Manu ei pelännyt raketteja ollenkaan ja se olisi vain halunnut olla pihalla haukkumassa niille. Pienellä kiekalla käytin sitä vielä kasin tienoilla ja sen jälkeen Manu saikin olla sisällä, jottei vain kuulisi mitään sellaista pamausta, joka sen säikäyttäisi. On se kyllä tosi hyvä, ettei Manu pelkää pauketta, koska se on aina itsellekin raskasta katsoa oman lemmikin pelkoa. Mä en ole oikein uudenvuoden juhlinnasta koskaa välittänyt, kun edellinen koirani pelkäsi paukkuja niin hirveästi, ettei lenkkeilystä meinannut tulla parin päivän jälkeenkään vielä mitään, kun sitä pauketta kuului aina uudenvuodenaaton jälkeenkin, mikä sai koiran ihan kauhunvaltaan ja mikä otti mua päähän ihan hirveästi. Tänä vuonna on kyllä pakko sanoa, etten olen uudenvuoden jälkeen kuullut paukahdustakaan, joten noita paukuttelurajoitteita on taidettu noudattaa paremmin.

Nyt kun meidän agility on ollut tauolla ja jottei treenitauko olisi ihan tylsää aikaa, olen opettanut Manulle hieman temppuja huvikseni. Jalkojen välistä pujottelu sujuu jo melko hyvin. Manu jaksaa pujotella pitempään ilman palkkiota, mutta vielä voisi malttia kasvattaa lisää. Lisäksi Manu oppi koskettamaan tassulla pakasterasian kantta myös niin, että se laittaa kaapin oven kiinni tökkäämällä kaapin oveen teipattua pakasterasian kantta. En tiedä, onko tästä mitään iloa, mutta saapas koira hieman aivojumppaa. Näitä temppuja opetan aina naksuttimen avulla, minkä juonen Manu on hoksannut todella hyvin. Mun pitäis hyödyntää naksutinta enemmän, koska Manu on todella tajunnut sen, mitä naksaus tarkoittaa. Lisäksi olen opettanut Manua hyppämään käsistä tehdyn renkaan läpi, mutta tämän suorittaminen ei ole vielä sujuvaa, joten sitä pitää treenata vielä lisää.

Olen myös taas pikkuhiljaa ottanut noutokapulan treenausta mukaan kuvioihin ja Manu ottaa taas kapulan suuhunsa ja istuu alas kapula suussaan. Syksyllä tokon vikalla kerrallahan Manu päätti, ettei se kapulaa suuhunsa ota, joten jouduin aloittamaan noudon treenauksen alusta. Edelleen pitää tehdä töitä sen kanssa, että Manu pitäisi kapulaa suussaan pidempään, kun nyt saan olla todella nopea siinä, että saan kapulan käteeni. Manu kun irrottaa otteensa heti, kun mun käteni lähestyy kapulaa. Se tietää, että palkkio on tulossa, joten suun voipi avata.

Nyt on mun lomat kulutettu ja on taas aika palata arkeen ja töihin. Toisaalta on ihan hyvä,  että arki alkaa, koska Manusta on tullut loman aikana hieman läheisriippuvainen, kun se on saanut olla niin paljon menossa mukana. Nyt kun lähdemme Mikan kanssa yhtäaikaa kotoa, jää Manu huutamaan perään, mitä aiemmin ei ole tapahtunut. Tämä käytös ei ole oikein soveliasta, joten laitoin tilaukseen sitruunapannan. Sitruunapantaa tullaan käyttämään myös, jotta saadaan Manun takapihalla räksyttely kuriin, koska Manu haluaa aika ajoin päästä takapihalle huutelemaan valtakunnalleen, kuka on tämän alueen pomo. Enemmän varmaan käytetäänkin tuota pantaa juuri saamaan tuo takapihalla huutelu kuriin, koska luultavastikin Manun kotiinjääntihuutelu loppuu, kun arki alkaa, koska tänään, kun Mika oli lähtenyt ensin pois kotoa ja sitten mä lähdin itsekseni, jäi koira ihan hiljaa kotiin ilman minkäänlaisia vastalauseita, joten nähtävästi huutelu johtuu vaan siitä, että se on meidän kanssa päässyt niin paljon menemään, joten se on oppinut, että kun yhdessä lähdetään, niin sitten jotain mukavaa on tiedossa. 

Tässä vielä joitain kuvia Manusta tältä viikolta.

Ensin joitakin kuvia sellaiselta päivältä, jolloin pakkasta oli vielä kohtuullisesti ja sitten sellaiselta päivältä, että pakkanen oli kiristynyt jo niin paljon, että takki oli tarpeen. Kuvat on otettu mun kännykällä ja tuli taas todettua, ettei ne ole pakkasen kestäviä, kun kännykkä lopetti toimintansa melkein heti, kun kaivoin sen taskusta. Mut sain mä sentäs jonkun kuvan pakkaskeliltäkin.

Molempina päivinä taidettiin pääasiassa kävellä laduilla, mutta olen ajatellut niin, että jäälle tehdyt ladut on myös kävelyä varten, kun kerran eivät aja kävelijöille omia uria. Metsän hiihtoladuilta mä lupaa pysyä poissa!

 

 

 

 

 

Eksyttin me välillä pois laduiltakin, kun jotkut urheat ovat raivanneet polun jäälle