Oltiin tänään Manun kanssa Seinäjoella näyttelyssä ja lopputuloksena oli laatuarvosteluna erinomainen, lisäksi Manu oli junnu-urosten ykkönen ja vielä paras uros -kehässä Manu sijoittui kolmanneksi komeimmaksi pojaksi ja se sai varasertin. Pisteenä i:n päälle Manun käyttäytyminen oli huippuluokkaa! Olen siis todella ylpeä Manusta!!! Näyttelyarvostelun kirjoitan tuonne Näyttelyarvostelut-sivulle.

Meillä oli eilen koirakoulu ja Manua ei oikein harjoittelu kiinnostanut, joten iso osa tunnista meni leikkiessä, jotta se tekis edes jotain mun kanssa. Tänään oli sit ihan eri koira hihnan päässä - tungoksen täyttämillä käytävillä kävely onnistui ongelmitta ja koira vain ihmetteli väenpaljoutta. Kävely kehässä sujui ihan hyvin ja Manu seisoi tosi kauniisti koko ajan, kun sitä arvosteltiin. Pöydällä se vähän temppuili, mutta antoi tutkia itsensä melko hyvin kuitenkin. Odotteluaika meni pääosin sylissä tai lattialla, Manu ei oikein tykkää olla häkissään, joten en sitä hirveästi sillä viitsi kiusata - muuten vois innostus kehätyöskentelyyn laskea. Näin ollen Manu tähysteli kehänlaidalla aika paljon mun sylissä, mutta mikäs siinä, kun sitä jaksaa pidellä.

Ilman vaurioita ei kuitenkaan selvitty tästä reissusta. Kun kannoin Manua paras uros -kehään, niin jonkun sylissä ollut parsoni pääsi hyökkäämään ja se hyökkäys päätyi mun käsivarteen. No, pääsin otteesta irti ja kun ei verta purskahtanut paidan läpi, niin suuntasin kehään ja esitin Manun kehässä ihan normaalisti. Käsivartta kyllä jomotti, joten heti kehän jälkeen tarkistin vaurion. Käsivarressa on nyt iso mustelma sekä raatelujälkiä - tosin vain jostain kohdasta hampaat on menneet vähän syvemmälle ihoon. Raatelumainen jälki on nähtävästi syntynyt siitä, että minä vedin itseäni koirasta irti ja samalla koiran omistaja veti koiraansa pois minun kimpusta. Muiden kehotuksesta kävin sitten putsauttamassa haavan ensiavussa ja sieltä sain tiukan ohjeistuksen mennä hakemaan jäykkäkouristusrokotuksen. Ajelin sitten kotiin ja terveyskeskukseen ja sain piikkini...nyt täytyy vain seurata jälkeä ja jos se tulehtuu, niin vasta sitten hakea antibiootit. Tästä eteenpäin täytyy olla varovaisempi liikkuessa...olen vain tosi onnellinen siitä, että koira ei saanut Manusta otetta, koska sen jälkeen kehään meno olisi ollut täysin mahdoton juttu ja Manun käytös näyttelyissä olisi saattanut muuttua huonompaan suuntaan. Onneksi ei käynyt pahemmin ja tällaista varmaan sattuu aina silloin tällöin, joten sinänsä mulle ei jäänyt mitenkään pahaa mieltä tästä tapauksesta. Se oli kuitenkin täysi vahinko ja koira kuitenkin tavoitteli Manua eikä sinänsä yrittänyt mua purra. Ollaanpahan varmasti vaan kaikki tarkempia koiriemme kanssa tungoksessa.