Meillä oli maanantaina taas parin viikon tauon jälkeen agilityä. Aloitimme kepeillä ja se meni melko hyvin, kun ohjasin Manua koiran sisäänmenon puolelta. Toiselta puolelta ohjatessa taas minä taisin häseltää ja Manu erehtyi väärään väliin, mutta melko hyvin sieltäkin puolelta saimme kepit tehtyä pariin kertaan.

Sen jälkeen kokeilimme ensimmäistä kertaa puomia niin, että se oli kokonainen. Puomi ei tuottanut Manulle ongelmia ollenkaan, vaan poika paineli sen reippaasti ja ainakin vielä se pysähtyy molemmissa päissä kontakteille hyvin, mutta tietty se on sitten eri asia, kun puomille pitäisi mennä vauhdilla.

Sen jälkeen kokeilimme rengasta ja sekin sujuu Manulta hyvin ainakin näin, kun rengasta vain pidetään eikä se ole telineessä. Vain kerran Manu meinasi mennä renkaan ali, muuten se kyllä hyppäsi renkaan vauhdilla.

Tämän jälkeen kokeilimme vielä aitaa ja sen Manu tekee tosi vauhdikkaasti. Kun me lähdettiin yhtä aikaa juoksemaan, oli Manu jo reippaasti aidan toisella puolella, kun minä vasta ohitin sitä, vaikka aidalle oli matkaa vain muutama metri...ohjaaja sanoikin mulle, että saat olla kyllä tosi nopea, että pysyt Manun tahdissa voi siis olla, että mulle tulee tulevaisuudessa ongelmia sen kanssa, että Manu on niin kauhean nopea liikkeissään...mutta tosiaan vielä ei siinä pisteessä olla, joten se on sitten tulevaisuuden murhe.

Manu kyllä edelleen haukkui agilityssä aika tavalla. Silloin kun teen tokoliikkeitä, niin Manu on aika hiljaa, mutta heti kun lähestymme estettä, niin sitten alkaa komentelu samoin kuin silloin, jos kaikki menemme peräkkäin esteitä, niin Manu helposti lähtee ylikierroksille ja ääni on sitten sen mukainen. Nyt mun pitäisi yrittää palkita sitä aina siitä, kun se on rauhassa ja hiljaa, koska nyt se on hiljaa vain, kun teetän sillä tokoa, eikä se siis rauhoitu vain olemaan, vaan sillä pitää olla koko ajan jotain tekemistä.

Tänään meillä kävi sitten mun kummitädin perhe kylässä ja mukana oli sen verran nuorempia, tosin koiraan tottuneita lapsia, että vähän jännitin, että mitä tuo meidän energinen pakkauksemme saa aikaan, mutta Manuhan ylitti kaikkien odotukset ja se osasi käyttäytyä melko mallikelpoisesti. Tosin jokainen kylässä käynyt taisi saada enemmän kuin yhden pusun Manulta, mutta se kyllä asettui, jos sen kanssa ei halunnut peuhata. Pikkupojat vain tykkäs peuhata sen kanssa niin kauheasti, niin kyllähän Manu siihen touhuun lähti mielellään mukaan - tosin se tais väsähtää aika tavalla ja yritti välillä mennä lepäilemäänkin joulukuusen varjoon. Pariin otteeseen Manu hieman yritti komentaa lapsia haukkumalla, mutta hiljeni kyllä, kun sen luo meni hieman komentamaan. Manu siis yllätti meidän käytöksellään ja oli kiva, kun kummitäti perheineen käväisi meillä!

Ja tässä sitten lopuksi kuva Manusta pujottelemassa. Kuvan on ottanut Katja Patrikainen. Kiitos kuvasta!