On taas ollut päivityksessä hieman taukoa, joten laitetaanpa taas Manun kuulumisia blogiin. Me käytiin Mikan kanssa lomailemassa Roomassa ja Manulla oli meidän luottohoitaja kotona, joten lomalla ei tarvinnut murehtia, miten meidän koiruli pärjäilee - hyvin oli mennyt. Ennen meidän lomaa just juhannuksen jälkeen Manun häntä "halvaantui" ja puhelimessa saatiin sitten diagnoosiksi vesihäntä liiasta uimisesta (tai mutakylvyistä) ja Manu söi pari päivää kipuun kipulääkettä. Jostain syystä tällä lääkkeellä on hurjan pitkä karenssiaika, joten meiltä jää sitten tämän viikonlopun Laukaan koiranäyttely väliin, joka olisi ollut niin mukavasti tuossa ihan vieressä - no ei voi mitään - Mikkelin näyttelyyn sit kuitenkin päästään, kun häntä parani niin vauhdilla, ettei lääkettä tarvinnut syöttää kuin pari päivää, joten karenssiaika umpeutuu juuri ennen Mikkelin näyttelyä. Täytyy vain toivoa, ettei tauti uusiudu - Manu ainakin yrittää kovasti päästä uimaan kylmästä säästä huolimatta, joten sitä ei tuo tautipelko ainakaan pidättele - oltiin taas eilen Annin, Sisun ja Sennan kanssa lenkillä ja niinhän tuo koira kipaisi mutalammikkoon hyppelemään ja räiskyttelemään vettä.

Ennen meidän lomamatkaa me pelailtiin Manun kanssa takapihalla myös vähän jalkapalloa ja leikittiin vesi-ilmapallolla. Manu on kyllä haka pitäämään vesi-ilmapallon ehjänä. Me annettiin sille tuo vaaleanpunainen pallo iltapäivällä ja vielä illallakin se oli ehjänä. Se osaa ottaa pallon suuhunsa ja kantaa sitä niin hellästi, ettei se hajoa. Tässä muutama kuva Manusta jalkapallon ja vesi-ilmapallon kanssa. Täytyy kyllä sanoa, ettei meillä normaalisti saa vesi-ilmapallon kanssa olla sisätiloissa, mutta tuon pallon kanssa tuli tehtyä poikkeus...

Tässä ensin Manu pallon kanssa...tarkkaan piti pitää palloa itsellä, vaikka taisi pojalla olla aika kuuma...

Illalla vesi-ilmapallon kanssa meidän pakoilu alkoi jo tympimään ja Manu halusi tulla syliin...ensin käytiin Mikan sylissä sohvalla ja sitten tultiin kiehnäämään mua vasten lattialle... Manu on kyllä välillä tosi hellyydenkipeä pikkumies! Halailuhalusta huolimatta piti vesi-ilmapallon olla koko ajan suussa!

Lisäksi käytiin taas Mikan kanssa Multamäen luontopolulla ja siellä oli taas kamera perinteiseen tapaan mukana, joten tässä taas muutama kuva meidän retkeltä. Kuten kuvista näkyy, Manu nauttii näistä luontoretkistä hirmuisesti.

Agiltyssäkin tuli käytyä ja siellä meni taas ihan kivasti. Tehtiin ohjaajan seurassa nopeaa rataa, jossa piti harjoitella mäkelää tai jotain sinnepäin. Rata meni meiltä ihan kivasti. Kerran Manu juoksi putken ohi, kun olin itse kääntänyt jo kropan toiseen suuntaan, joten se oli ihan oma moka. Keinuakin harjoiteltiin eikä Manu arastele sitä ollenkaan ja tulevaisuudessa saankin kiinnittää huomiota siihen, ettei se ala tekemään juoksukeinua. Myös rengasta treenasin vähän ja siinä on edelleenkin harjoittelemisen varaa. Yksistään rengas alkaa sujumaan, mutta jos yritän ottaa siihen hypyn eteen, niin aika varmasti Manu hyppää renkaan sivusta, joten rengasta meidän täytyy vielä treenata aika paljon.