Mika oli näyttelyssä mukana valokuvaajan roolissa, mutta taitaa olla Mikan viimeinen näyttelyreissu. Mika kun on mukana, niin Manu etsii kehässä häntä, joten mulle kertyy sit liikaa paineita, kun yritän tehdä kaikkeni, että saan koiran pään osoittamaan oikeaan suuntaan. No loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja esiintyminen onnistui kohtuullisesti. Sain kyllä hyviä vinkkejä kasvattajalta, joita täytyisi nyt sitten jaksaa kotona harjoitella. Tosin harjoittelussa olen ollut melkoisen laiska, kun on niin monta muutakin juttua, mitä pitäisi vapaa-ajalla ehtiä tekemään...tokon treenauskin vapaa-ajalla on nyt jäänyt kyllä pahasti, joten emme ole oikein siinäkään edistyneet, mutta pikkuhiljaa tässä yritetään edetä, joten siitä en kyllä paineita ota...se riittää, että näyttelykehässä ja vähän ulkopuolellakin kädet tärisee jännityksestä:)
Tässä kuvia näyttelystä...
Kun ensimmäisiä junnuja arvosteltiin, oli Manulla aikaa vilkaista, mitä viereisessä kehässä tehtiin...
Sitten muistui mieleen, että Mika jäi kehän ulkopuolelle ja sitä piti vahtia...
Vielä kun odoteltiin vuoroamme, niin oma isäntä oli edelleen hukassa, eikä katsetta voinut irroittaa siitä paikasta, missä hänet oli viimeksi nähnyt...
...ja vieläkin oli vaan etsittävä Mikaa...
Eikä pöydälläkään voinut kääntää katsetta pois...
Liikkuminen sujui kuitenkin melko hyvin - tosin vauhdilla
Ja arvostelun ajaksikin sain Manun unohtamaan Mikan ja se kohtuu hyvin seisoi arvosteltavana.
Tässä me päästiin jo paras uros -kehässä kolmannelle sijalle ja Manu lipoi huuliaan palkkion toivossa...
Ja tässä hienosti menestynyt sankarimme pyrkii saalistamaan ruusukkeen lelukseen...
...eikä siltä ihan heti yritys loppunutkaan:)
Ja tässä sitten vielä kuva kehän ulkopuolelta Manusta huilimassa kovan urakan loppupuolella.
*click*
Kommentit