Ollaan taas Manun kanssa ahkerasti käyty tuossa lähimetsässä luontopolulla lenkkeilemässä. Eilen sitten pidensin lenkkiä uudella pätkällä, jonka varrella on iso kivi, jonka päälle pääsee tikkaita pitkin. Eilen Manu ei vielä kiinnostunut kivestä ja tikkaista, mutta tänään poitsu päätti, että kivelle on päästävä. Ensin se pääsi hyppäämään vain ensimmäisen askelman ja sitten matka tyssäsi. Vähän aikaa se tamppasi tikkaitten edessä ja yritti päästä ylös. Päätin jo sitten ottaa koiran hihnaan ja nostaa sen kivelle, mutta just kun olin saanut hihnan kiinni ja aloin laittaa puhelinta taskuun, yritti Manu vielä kerran ja niinhän se pääsi loikkien kivelle tikkaita pitkin - terrierin päättäväisyydellä taidettiin siis kivelle päästä. Laitoin Manun hihnaan varmuuden vuoksi, koska toiselta puolelta oli isompi pudotus alaspäin enkä halunnut ottaa riskiä, että Manu päättää loikkia vähän enemmän kivellä ja pian tippuisi. Alas tultiin sitten niin, että Manu oli mun kainalossa kun kapusin tikkaita alaspäin. On tuo metsässä lenkkeily vaan niin paljon mukavampaa kuin jalkakäytävän mittailu. Manukin nauttii vapaana kulkemisesta ja nykyään se uskaltaakin juoksennella itsekseen eikä koko ajan pyöri jaloissa - onneksi tuo rohkeus liikkua ei ole tuonut mukanaan karkailua, vaan Manu pysyy tosi hyvin näköetäisyydellä ja tulee tosi kiltisti luokse kutsusta. Ainoastaan silloin, kun vettä on lähettyvillä, pitää luoksekutsu ennakoida, jotta koira ei juokse järveen, mut muuten ei tarvitse pelätä karkailua. Tässä vielä puhelimella otettuja kuvia meidän luontoretkeltä.

Manu tykkää ryömiä ja kieriä sammaleen päällä ja tässä onkin ensin kuva onnellisesta luontoretkeilijästä...

...ja kohta jo oltiinkin yrittämässä kivelle pääsyä...

...mikä sitten onnistuikin sitkeältä yrittäjältä...ja tässä onkin onnellinen valloittaja!

Molempina päivänä olen myös aamulenkin aikana pysähtynyt hiekkakentälle hetkeksi treenaamaan tokoa. Olen ottanut pelkkää seuraamista ja sitten tänään myös luoksetuloa. Tänään tein enemmän käännöksiä seuraamisessa ja niissä on kyllä edistytty. Käännösten tekeminen on nimittäin ollut meille haastavaa, mutta nyt näyttää siltä, että niistä saatta vielä jotain tullakin. Seuraamiseen otin myös juoksua. Kokeilin myös "lentävää lähtöä" seuraamiseen niin, että Manu oli haistelemassa vähän mun jäljessä ja lähdin itse hölkkäämään ja annoin käskyn seurata - Manu kipitti kiltisti mun vierelle ja alkoi juoksemaan mun rinnalla - taitaa olla käskyn merkitys uponnut aika hyvin tuon pienen miehen kaaliin...tosin tiedostan kyllä, että on aivan eri asia, että koira tietää, mitä siltä pyydän kuin että se sen toteuttaisi eri tilanteissa ja paikoissa. Meidän omat treenit kun tapahtuu hyvin häiriöttömässä ympäristössä. Luin joskus jostain jotain tämän tapaista, että sitten kun koira tekee pyydetyn asian 20 kertaa 20 eri paikassa 20 eri häiriön alaisena, niin sitten se sen osaa - tähän en luultavasti tule ikinä pystymään, mutta olen onnellinen näistä meidän pienistä kehittymisistä!