Käytiin helatorstaina Manun kanssa Kangasniemellä koiranäyttelyssä ja mukavaa oli! Luulin, että näyttely on sisällä, mutta se olikin ulkona ja kun sää oli mitä mainioin, niin mukavahan se oli siellä patsastella. Näyttelykin meni hyvin. Manu käyttäytyi taas mallikkaasti ja tuomarikin, joka mielestäni on ollut tiukka, antoi Manulle vaaleanpunaisen nauhan! Ajattelin, että Manu raakataan avoimessa aina erinomaisen ulkopuolelle, kun sen nassu on, mitä se on, eikä se siitä kehity, mutta niinpä me napattiin vaaleanpunainen nauha. Sijoitus oli paras uros 3. Arvostelussa, jonka kirjoitan taas tuonne näyttelyarvostelut -sivulle, Manun naama oli kyllä huomioitu eli pää saisi kuulemma olla voimakkaampi ja urosmaisempi. Mä olen edelleen sitä mieltä, että saa se parsonpoika olla söpökin!

Samaisena torstaina meillä alkoi myös jälkikurssi. Olin taas hieman huolimaton ohjeistuksen kanssa ja nappasin Manun mukaan, vaikka eka kerta oli ilman koiraa. No, Manu sai harjoitusta rauhoittumisesta, kun se sitten joutui siellä koko ryhmän kanssa istuskelemaan. Meitä opastettiin harjoittelun aloittamisessa ja saatiin sitten lupa treenata jo kotona ennen seuraavaa kertaa. Mulla kun kerran oli koira mukana, niin lähdin kurssin jälkeen metsään kokeilemaan. Manu oli kivasti kerännyt energiaa ja mielenkiinto oli ihan jossain muualla kuin mitä sille yritin opastaa. Sitten kun sain sen edes havaitsemaan jäljen alun, niin potsu veti aikamoisella ryntäyksellä ja vain toisen puolen askeleet. Ajattelin, että tästä tulisi sellainen rauhallinen harrastus, mutta väärinpä taisin luulla.

Tänään sitten kävin metsälenkillä ja siellä tein pari jälkeä Manulle. Ensimmäinen meni taas aikamoisella rynnimisellä. Toiselle jäljelle yritin sitten saada rauhallisemman suorituksen ja yritin hihnalla pitää tahdin hitaana. No, joku kohta meni vähän paremmin, mutta edelleen menohalut ovat erittäin korkeat. Meitä opastettiin, että pitäisi jokaiselle askeleelle laittaa nami, mutta en tiedä, olisiko Manun kanssa aloittamisen kannalta parempi, jos vain tamppaisin jäljen ja tiputtelisin siihen namuja tiuhemmin, jotta saisin sen pään tekemään myös hieman sivuttaisliikettä. Nyt se rynnii sen toisen puolen ja toisella jalalla tehdyt askeleet, vaikka aika vieressä ovatkin, jää huomioimatta.

Siitä huolimatta, että onnistuiko nämä mun ekat kokeilut vai ei, niin Manu oli ihan innolla mukana, joten kivaa oli ja se tässä kuitenkin on se pääasia, joten en taida murehtia noita ongelmia sen enempää. Opastakoot sitten torstaina, että miten mun pitäisi yrittää korjata tilanne. Tämän treenauksen tarkoitus kuitenkin on vain aktivoida Manua uudella jutulla. Ei meillä mitään sen kummempia tavoitteita tälle jäljestämiselle kuitenkaan ole, kunhan vain tehdään jotain kivaa yhdessä.

Nyt taidetaan lähteä pururadalle kävelylle. Siellä on hyvä käydä lämpöiselläkin säällä, kun Manu voi aina välillä pulahtaa ojiin vilvoittelemaan. Sen jälkeen mun onkin aika lähteä agilitykisoihin töihin. Yritin saada hyvin vähän ajattelua vaativan tehtävän ja pääsin siirtämään hihnaa lähdöstä maaliin. Toivottavasti muistan aina viedä hihnan enkä unohdu katselemaan suorituksia. Kolmosluokkalaisten suorituksia kun on kiva katsella, kun ohjaajilla on sen verran enemmän taitoa kun mulla. Jospa sieltä taas joku ohjauskuvio jäisi mieleen tulevaisuutta ajatellen.