…eivät sovi yhteen ainakaan Manun mielestä. Käytiin pitkästä aikaa tokotunnilla ja mulla oli odotukset korkealla, kun meillä on mennyt siellä hyvin ja olin Manun kanssa käynyt itsekseni treenailemassa. Olisihan se pitänyt arvata, ettei siellä hyvin mene, koska välillähän sitä on epäonnistuttava totaalisesti, jottei alkaisi liikaa luulemaan itsestään ja koirastaan… Manua ei kiinnostanut auringon paisteessa seuraaminen, istuminen tai makaaminen ollenkaan, vaan se vain halusi makailemaan varjoon. Paikalla istumista kun harjoittelimme, Manu heittäytyi jossain välissä maahan ja paikalla makuusta se pyrki ylös. Seuraamisesta ei ollut tietoakaan, vaan Manu kiskoi hihnassa eri suuntiin. Mä olin hyvin tuskastunut koko hommaan ja olin koko ajan lähdössä pois – ei kai sitä kannattaisi yrittää, jos toinen kaikin tavoin pyrkii osoittamaan, ettei kiinnosta sitten pätkääkään. Yritin kuitenkin ja käytin Manua juomassa ja yritin vedellä viilentää sen oloa muutenkin, mutta se ei tuntunut auttavan. No sitten me teimme koirakujan, jossa molemmin puolin oli koiria paikalla makuussa ja yksi koira piti jättää vuorollaan kujan päähän ja omistajan piti kävellä toiseen päähän ja kutsua koira sitten suoraan sivulle. Tätäkin liikettä olen harjoitellut ja Manu on osannut tosi hyvin tulla suoraan sivulle, mutta tällä kertaa ei sekään mennyt niin kuin piti. Manu kyllä jäi paikalle nätisti ja istui koko ajan. Mä pystyin kävelemään pois sen luota vilkuilematta taakseni, vaikka molemmilla sivuilla oli uroskoirat lähimpänä (tästä olen kyllä onnellinen). Sivulle-käskystä Manu lähti liikkeelle ihan hyvin, mutta mitä se sitten tekikään – kaveri juoksi sivusta mun ohi ja meni varjoon makailemaan – kun kerran sai vapaana juosta, niin se päätti tehdä sitä, mikä siitä tuntui parhaimmalta – ei voinut muuta kuin nauraa tuolle meidän poitsulle! Tämän jälkeen annoin periksi ja menin sen kanssa varjoon, jossa me sitten vähän leikimme rakkaalla kanalelulla. Varjossa oli huomattavasti viileämpää ja lopulta Manu innostui vähän tokoilemaankin ja tein eri liikkeitä aika hyvällä menestyksellä – tunti ei mennyt siis täysin hukkaan. Lisäksi harjoittelimme pitkästä aikaa hyppyä, jossa meidän osalta oli tapahtunut kehitystä. Manu seisahtui hyvin esteen toiselle puolelle, mutta se oli herkkä ottamaan sivuaskelia, kun lähdin kohti sitä, joten seisahtumisen varmuutta meidän tulee vielä treenata.

 

Aiemmin viikolla kävimme myös agilityssä ja siellä meillä meni ihan hyvin. Harjoittelin itsenäisesti pituutta ja sen Manu teki nyt hyvin, joten Manu on varmaankin tajunnut, miten se este tulee suorittaa. Radalla oli ensimmäistä kertaa rengas mukana ja se vähän jännitti, mutta senkin sain pariin kertaan menemään melko hyvin. Tosin otin sen kohdan niin huolella, että vauhti pysähtyi renkaan ja aiemman esteen välissä kokonaan ja pyrin saamaan mahdollisimman suoran linjan renkaalle. Ensi tiistaina on meidän viimeinen kerta tässä ryhmässä ja silloin kokeilemme pitkää rataa, jossa on myös rengas, joten siksi oli kiva harjoitella jo aiemmin sitä, että rengas on osa rataa. Radan viimeinen este oli kepit ja ne Manu menee melko hyvin (tosin hitaasti), mutta se ei osaa itse hakeutua oikein kepeille, vaan joudun sen tarkasti ohjaamaan oikeasta välistä. Kepit kaipaa siis lisäharjoittelua myös. Lisäksi kokeilimme pitkästä aikaa pussia, mitä Manu ei alkuun meinannut suorittaa. Kokeilimme sitten sitä niin, että toinen piti pussin suuta hieman auki, jonka jälkeen Manu meni sen reippaasti myös niin, että pussi oli maassa. Tätä pitäisi tehdä useammin, jotta se pysyisi Manun mielessä.

 

Tänään käytiin sitten mun vanhempien luona kylässä ja Manu pääsi taas nauttimaan omakotitalon isosta pihasta. Manu kirmailikin paljon lelun kanssa pitkin etupihaa. Lopussa kun yritimme kiinnittää Manun häkkiä paremmin takakonttiin, ei kukaan kiinnittänyt huomiota Manuun, niin poitsu päätti ensimmäistä kertaa karata pihasta. Se näki tien toisella puolella naapurin touhuavan pihatöitä ja kun aitataimissa oli juuri siinä kohtaa aukko, lähti Manu tutustumaan naapuriin. Kun aloimme ihmetellä, missä koira on, näimme, kun se katseli ihan hiljaa naapurin touhuja ihan lähietäisyydeltä, vaikka normaalisti se alkaa räksyttää tai muuten osallistuu hommiin. Naapuri touhusi omiaan välittämättä Manun tuijottelusta. Oli se hauska näky! Huusin Manun sitten takaisin meidän luo ja sen jälkeen sitä pidettiinkin tarkemmin silmällä ennen kun lähdimme takaisin kotiin. Tässä taas kuvia Manun leikeistä – on se vaan niin vaikeaa saada hyvin kuvia, kun Manu on liikkeessä – ei auta muu kuin jatkaa harjoittelua…

 

Eka leikittiin rakkaalla frisbeellä...

 

 

Sitten löytyi vanha rengaslelu...jota kantaessa pitää suunnistus tehdä reiän läpi...

 

 

...välillä piti pysähtyä hengittämään...

...ja lepäilemään puskan varjoon.

Tällainen kesäpäivä leikkeineen kelpasi Manulle hyvin, eikä kuumuus pahemmin vaivannut, joten tokon sijaan täytynee tarjota sille vain leikkihetkiä lämpiminä kesäpäivinä!