On taas ollut pidempi väli blogin päivityksessä. On ollut hieman työkiireitä eikä harrastelu Manun kanssa ole oikein mennyt putkeen, joten ei ole sitten jaksanut päivitellä meidän kuulumisia.

Agilityssä aloitettiin uudessa pienemmässä ryhmässä ja heti ensimmäisellä kerralla Manu karkasi radalta räyhäämään toisen koiran luo. Nyt se todella vain halusi mennä räyhäämään ilman sen suurempaa syytä, joten se sai mut todella surulliseksi sekä harkitsemaan harrastamisen lopettamista. Eihän me voida harrastaa agilityä toisten kiusana, jos Manu ei pysy mun hallinnassa. No, nyt on sitten tehty niin, että muut menee siksi aikaa pihalle, kun Manu treenaa. Siltä osin tää on hyvä järjestely, että pystyn tosi rennosti treenaamaan Manun kanssa, mutta sitten muuten siinä ei olekaan mitään hyvää. Mähän olin koko kesän niin iloinen siitä, että Manu ei välittänyt muista koirista, vaikka se kuumenikin, vaan sen kuumeneminen purkautui mulle räksyttämisenä. Nyt se sitten ei kestä niitä muita koiria eikä räksytä mulle oikeastaan ollenkaan. Ei niin kauhean hyvä. No, saas nähdä, miten tämän harrastamisen kanssa käy. Motivaatio ei ole korkeimmillaan, jos yhteistyö koiran kanssa ei suju. Kun ollaan treenattu yksin, niin Manu on edelleen helposti ylikierroksilla, mutta nyt ollaan tehty niin, ettei rataa aloiteta suorittamaan, ennen kuin Manu on mulla hanskassa. Mä siis teetän sillä tokoliikkeitä niin kauan, että se keskittyy siihen, ennen kuin istutan sen ekan esteen eteen. Tällöin on radansuorittaminenkin onnistunut sitten melko hyvin ja Manu seuraa mun ohjausta. Tämä muutos agilitykentällä harmittaa hirveästi, kun muuten Manu on tosi ihana ja sen kanssa on ollut mukava touhuta. Agilityssä se vain kuumenee niin hirveästi, etten oikein tiedä, mitä sen kanssa tekisin.

Muuten Manun kanssa on mennyt ihan hyvin. Olen yrittänyt käydä paljon metsälenkeillä ja Manu on saanut juosta vapaana. Tosin Manu on sellainen peesaaja, ettei se useinkaan juoksentele lenkeillä itsekseen, vaan kulkee tosi lähellä. Tosin yksi päivä käytiin Mikan kanssa Laajavuoressa ja käveltiin laskettelurinne puolesta välistä ylös ja siellä oli jotain sellaisia hajuja, että Manu säntäili puolelta toiselle. Tänään oltiin sitten oikein mukavalla aamulenkillä Annin, Sisun ja Sennan kanssa ja Manu sai taas olla hyvässä ja turvallisessa koiraseurassa. Manu oli taas oikein kuuliainen ja tuli aina pyynnöstä luokse eikä sille tullut mieleenkään lähteä ajamaan hiihtäjiä, vaikka niitä jokunen nähtiinkin, kun polku jossain kohtaa meni läheltä pururataa ja silloin kun Manu ja Sisu sai leikkiä lenkin lopuksi pellolla. Manu ei myöskään hermostunut, vaikka kerran jäi Sisun jalkoihin niin, että Manu lensi selälleen ja oli hetken Sisun jaloissa. 

Manu sai myös uuden hoitajan, kun meidän vakihoitaja ei enää oikein pääsekään Manua hoitelemaan, kun olen työreissussa. Mun äiti käytti Manua tällä viikolla pari kertaa lenkillä ja lenkit oli kuulemma sujuneet niin hyvin, että hän tulee toistekin - suurkiitokset siitä! On helpompi olla reissunpäällä, kun tietää, että Manu on turvallisissa käsissä.