Käytiin tänään taas pitkästä aikaa lenkkeilemässä Annin, Sisun ja Sennan kanssa. Manu oli ihan onnessaan, kun taas pääsi touhuamaan Sisun kanssa - voi sitä pienen miehen onnea! Alku meni taas saman kaavan mukaan eli Manu vähän komenteli Sisua juoksemaan sen kanssa, mutta kun Sisu ei ole pienistä räksytyksistä millänsäkään, niin pojat lähtivät yhdessä tuumin valloittamaan metsää. Lenkki meni oikein kivasti - pojat meni välillä yhdessä ja välillä erikseen, mutta koko ajan sopuisasti. Loppulenkistä Manu ja Sisu vielä intoutuivat spurttailemaan pienellä pellolla. Manu kipitti sen kun jaloistaan pääsi ja mutkitteli, jotta Sisu olisi pysynyt selän takana. Lenkki oli oikein kiva ja oli tosi kiva katsella, kun Manu oli niin onnellinen lenkkeilystä hyvässä seurassa. Oli poitsu taas väsynyt, kun päästiin kotiin.

Tällä viikolla käytiin myös tiistaina agilityssä ja sielläkin menin hyvin. Ohjaaja huomasi myös, että Manulla oli parempi kerta ja kontaktikin oli heti alusta alkaen kunnossa eikä muista koirista otettu niin häiriötä. Harjoittelimme taas valssia ja takaaleikkausta. Valssaus sujui multa jo hyvin, mutta takaaleikkauksessa takeltelin, joten sitä täytyy vielä kuivaharjoitella...kokeilin taas lopuksi jaakotusta ja sekin meni jälleen tosi hienosti - se me siis osataanHymy! Kepitkin sujui paremmin myös vaikealta puolelta, mutta kyllä vielä treeniä tarvitaan, varsinkin siihen, että Manu oppisi löytämään oikean sisäänmenon ilman näyttämistä. Eiköhän se onnistu ajan kanssa.

Perjantaina käytiin sitten pitkästä aikaa tokoilemassa. Alkuun kun menin kentälle riviin, niin Manu alkoi juttelemaan molemmille puolilleen, kun vierustovereina oli äänekkäitä uroksia. Lähdin rivistä aika nopeasti sivuun ja Manu rauhoittui. Sitten menin takaisin, mutta vähän eri kohtaan, jolloin toisella puolella oli narttu ja toisella puolella collie-uros. Siinä Manu tyytyi olemaan juttelematta ikäviä naapureille. Alkuun meillä oli luoksepäästävyys ja siinä meni vähän huonommin kuin aiemmin. Manu nousi ylös ja lähti tervehtimään ohjaajaa heti. En ole kotona harjoitellut tätä ollenkaan, joten en voi olettaa, että Manu siinä kehittyisi. Täytyis siis harjoitella sitä täällä kotosalla. Sitten harjoiteltiin vuorotellen seuraamista. Siinä me loistettiinHymy! Annoin käskyn selkeästi ja Manun katse nousi heti - harjoittelu on siis tepsinyt. En vielä vaatinut pitkää pätkää seuraamista, vaan palkkasin aina sopivin välimatkoin. Nyt voisin yrittää pidentää tuota palkitsemisväliä. Tämän jälkeen harjoittelimme liikkeestä pysähtymistä maahan ja seisomaan. Manun maahanmeno on varmentunut ja nopeutunut - jippii! Ja seisomaankin se jäi aika hyvin, vaikka saattoi välillä tarjota maahanmenoakin. Kuulemma se myös otti pari askelta käskyn jälkeen, joten seisomaan jäämiseen täytyy vielä saada varmuutta. Kokeilin ohjaajan kehotuksesta myös käskyn vaihtoa pelkäksi seis -käskyksi ja silloin Manu pysähtyi vähän paremmin, joten voi olla, että tästä lähtien käytän pelkästään seis-käskyä, ei jää Manu odottelemaan seiso-käskystä viimeistä tavuaSilmänisku. Pystyin taas harjoittelemaan liikkeestä pysähtymistä niin, että Manu oli irrallaan - se jo saa mut niin onnelliseksi, ettei sillä nyt niin väliä ole, miten ne itse liikkeet kehittyy...se, että edistytään liikkeissä on vain pelkkää plussaa. Pääasia on, että me tehdään jotain yhdessä ja molemmat tehdään sitä hyvillä mielin!!!!