Agilityn möllikisat

Käytiin Manun kanssa eilen liitelemässä Laukaassa möllikisoissa. Rohkeasti päätin ilmoittautua keräämään kokemusta molemmilta radoilta - mölliradalta ja sitten vielä konkareiden radalta...molemmista tuli hylky, mutta tuloksista huolimatta meillä meni ihan kivasti ja hauskaa oli molemmilla. Möllirata meni paremmin kuin jälkimmäinen. Meidän kouluttaja oli siellä ja hän monta kertaa toisti mulle, että meidän rata meni tosi hyvin, joten ihan onnellinen mä saa olla lopputuloksesta huolimatta. Manu jäi tosi kivasti lähtöön ja kuunteli mua tosi hyvin ja kaikki kontaktitkin se otti niin kuin mä pyysin. Hylkäys saatiin siitä, että Manu paineli mun huolimattoman ohjauksen vuoksi esteen ohi ja kun palautin sitä, Manu hyppäsi esteen väärältä puolelta.

Toiselle radalle Manu ehti jo kerätä hieman paineita, joten siinä äänitehosteetkin oli jo huomattavasti kovemmat. Lähtöön Manu jäi taas tosi hyvin, mutta sitten toisena esteenä oli rengas, jonka Manu hyppäsi väärin. Kun palautin sen toiselle puolelle, jouduttiin pariin otteeseen ottamaan lähetys renkaalle uudestaan, ennen kuin Manu suostui suorittamaan sen. Tämä kai sai Manun hermot kiristymään, joten kärsimättömyys alkoi olemaan pinnalla. Vähän matkaa päästiin taas etenemään ihan hyvin ja keinukin suoritettiin just niin kuin toivoin, mutta jotenkin sitten molemmat oltiin niin kierroksilla, että Manu ei meinannut suostua kiipeämään A-esteelle, vaikka se sinne joskus ihan rynnii. Tässä kohtaa kuului radanreunalta rauhoitu-huuto (luultavastikin meidän kouluttaja, joka on toistanut tätä mulle treeneissä monen monta kertaa) ja sitä käskyä totellen saatiin loppurata tehtyä melko hyvin. Kepit oli onneksi helpossa kulmassa ja ne me tehtiin hitaasti, jottei Manu lähtisi taas suuremmille kierroksille ja kepit menikin heti ekalla yrityksellä oikein. Lopussa oli vielä hyppypyöritystä ja se me saatiin tehtyä, vaikkei ihan suunnitellusti se homma mennytkään.

Pääasia kuitenkin oli, että meillä molemmilla oli kivaa ja saatiin ihan arvokasta kisailukokemusta. Kesäkuun alussa mennään sit taas kokeilemaan, ja toivotaan, että silloin onnistuttaisiin saamaan edes jonkinlainen tulos!

Muuten me ollaan pääsääntöisesti vain lenkkeilty Manun kanssa. Viime viikonloppuna metsälenkillä Manu heitti talviturkin kuraojassa, kun se ensin tassulla kokeili yhtä ojaa huomatakseen, että sehän on tarpeeksi syvä uintireissua varten. Voi että oli koira onnellinen räiskiessään vettä. Onneksi oja oli sen verran kapea, että yltin kuivin jaloin poimimaan koiran ylös sieltä vedestä. Sen jälkeen Manun loppulenkki sujuikin kierien ja spurttaillen onnellinen virne naamalla. Pienet on pienen parsonpojan ilot!