Ostin kotiin huvikseni ilmapalloja, joista voi muotoilla erilaisia eläimiä sun muuta ja niillä on sitten pelattu Manun kanssa oikein urakalla. Manu ottaa ilmapallon tosi varovaisesti suuhunsa ja ilmapallo säilyy ihmeen pitkään ehjänä. Ilmapalloa on käytetty myös lenkillä ohitusharjoittelussa ja se on toiminut tosi hyvin kontaktivälineenä:) ...ihan noin isoa ilmapalloa ei olla viitsitty lenkillä kuljettaa mukana, vaan ihan sellaista taskuun mahtuvaa:D

Tässä pari kuvaa Manusta ilmapallon kanssa...




Manu on leikkinyt Mikan kanssa myös hippaleikkejä...tässä Manu on saanut saalikseen kauko-ohjattavan auton - pakovauhti on aarteen arvon mukainen...



Manu on kova kiipeilemään kiville ja usein kävelemämme lenkkireitin varrella olevalle isolle kivelle on kiivettävä joka kerta kun sen ohitamme. Viimeksi kivi oli hieman liukas, joten tassut suti kiivetessä, jolloin sitten autoin sitä työntämällä takamuksesta. Apu ei ollut koiran mieleen, vaan se kääntyi ympäri ja tuli takaisin maahan ja yritti omin voimin uudestaan. Uudella yrityksellä kivelle mentiin taas ihan omin voimin:)



Viikonloppuna käytiin vaihtamassa renkaat ja Manu toimi sen verran innokkaana apupoikana, että sen häntä meni mustaksi, joten kotona odotti sitten shampoopesu...sen jälkeen turkkia kuivateltiinkin kieriskellen antaumuksella olohuoneen matolla...



Tokossakin käytiin toissaviikon perjantaina paremmin lopputuloksin...yhtään ei kuulunut ärinää eikä Manu  ollut ollenkaan aikeissa haastaa riittaa edelliskerran tappelukaverinsa kanssa. Tokossa oli tällä kertaa liikkeestä pysähtymistä. Manu osaa mennä liikkeestä maahan, istua sekä jäädä seisomaan, mutta aina ei ole varmuutta, että se tekee juuri sen oikean asian. Joku liike saattaa jäädä päälle ja se helposti sitä sitten toistaan. Nyt siis harjoittelemmekin noihin liikkeisiin enemmän varmuutta. Viikonloppuna kun lauantaiaamuna kokeilin näitä liikkeitä, niin jokainen meni taas hyvin heti ensimmäisellä kerralla, joten kyllä Manu käskyt ymmärtää. En uskalla hirveästi tehdä toistoja, koska Manu menettää mielenkiintonsta aika nopeasti, joten yritän pitää tämän tokoilun mukavana ajanvietteenä enkä tehdä siitä pakkopullaa. Hitaasti siis edetään.

Lisäksi sain neuvoja siihen, kuinka saan Manun seuraamaan myös käännöksissä...en ole jotenkaan saanut Manua ymmärtämään, että käännyn ja että sen tulee seurata mua käännyttäessäkin. Sain hyvän vinkin, että mun pitää lyhentää askelta käännöksessä ja Manu tajusi jujun heti...nyt se siis tulee mun vierellä myös käännyttäessä...tosin voi olla, että mun sipsuttaminen on aivan liian selkeä merkki, että se olisi hyväksyttävää toko-kokeessa, mutta mä oon ainakin nyt tyytyväinen siihen, että meidän kurvailu onnistuu edes jotenkin. Nyt ei sitten tarvis muuta kuin saada seuraamiseen pituutta...me kun ei hirmuisen pitkiä askelsarjoja olla tehty.

Nyt perjantaina ois sitten noudon harjoittelua. En ole vielä ostanut noutokapulaa ja perjantainakin mennään lelun voimin. Manu osaa ihmeen hyvin noutaa lelun, mutta se sitten heittelee sitä namun toivossa mulle...se siis tiputtaa lelun heti maahan ja kun namua ei tipu, niin sitten se antaa lelun mulle käteen erillisestä käskystä. Mulla ei ole tällä hetkellä mitään tietoa siitä, kuinka saisin Manun pitämään lelua suussaan ja istumaan ja sitten vasta luovuttamaan lelun mulle. Mulla ei vaan aivot pysty ratkaisemaan tätä koirankoulutusongelmaan, mutta odotan mielenkiinnolla perjantaita ja sitä, miten meidän kouluttaja mua tässä ohjeistaa.

Lauantaina menemme sitten Seinäjoelle koiranäyttelyyn...trimmailin Manua eilen näyttelyä varten, mutta en ole taas yhtään varma lopputuloksesta. Nypin Manun posket aika siistiksi ja nyt ne näyttää sitten niin kaposilta, että taisi mennä hieman pieleen. Trimmaus on meillä aina sellaista taistelua, etten sitten yhtään tykkää tehdä sitä. Oon päättänyt, että vielä Jyväskylän näyttelyyn yritän trimmata Manun itse, mutta sen jälkeen se pääsee taas osaavamaan trimmaajan käsittelyyn.