Tänään käytiin agilityssä ja mukana oli taas hyviä namuja - olin keittänyt sydäntä näyttelyä varten, joten sitä Manu sai myös evääksi agilityyn tänään. Ensin teimme A-estettä ensimmäistä kertaa niin, että koirat oli irrallaan. Alussa meidän tuli pysäyttää koirat sekä alkuun että loppuun kontaktille. Ensimmäisellä kerralla Manu ei pysähtynyt alkukontaktille ollenkaan, vaan stoppi tuli paljon myöhemmin ja lopussa vauhtia oli niin paljon, että Manu melkein teki kuperkeikan, kun oli pysähdyksen vuoro. Seuraavalla kerralla menikin sitten lopussa pysähdys paremmin, kun sain huudettua käskyn aikaisemmin. Kun lisäsin ääneeni volyymia, niin alkoi koira pysähtelemään kontakteille paremmin, joten lopuksi olin jo ihan tyytyväinen loppukontakille pysähtymiseen. Sitten harjoittelimme vain loppukontaktia niin, että koira nostettiin alamäkeen ja sitten palkittiiin siitä laskeutuminen ja pysähtyminen. Siinä Manu toimi melko hyvin, vaikka ihan huomaamattani yritin sitä ottaa kaulapannasta kiinni.

Sitten harjoittelimme puoliympyrässä ollutta aitasarjaa. Alussa Manu meni toiseen suuntaan hyvin eikä yrittänyt karata radalta. Sitten oli vuorossa toinen suunta, jolloin suoraan keskimmäisen esteen edessä oli puomi, jonka päällä oli lelu, jota Manu oli kärttänyt itselleen edellisellä kerralla ja taas tällä kerralla. Tämä lelun vetovoima oli niin suuri, että Manu karkasi radalta kohti puomia ja toista uroskoiraa. Huusin Manua ensin kauniilla äänellä, mutta se ei tehonnut, joten hetimiten nousi volyymi ja äänen sävy muuttui "hivenen" ankarammaksi, jolloin Manu tuli takaisin. Manulla taisi mielessä välähtää, että tuo emäntä saattaa olla tosissaan tuon käskyn kanssa, joten se valitsi luoksetulon lelun hakemisen sijaan. Kaikki muut ohjaajat olivat kuulemma valmiit toteuttamaan mun käskyn, sen verran siihen löytyi tehoja Seuraavan kerran teimme taas radan toiseen suuntaan, jolloin puomi leluineen jäi takaviistoon ja silloin Manu oli taas kuuliainen ja meni radan melko hyvin.

On se niin jännä, kuinka Manu muisti sen lelun edelliskerralta. Kun olimme lähellä puomia odottamassa vuoroamme, niin Manu kitisi koko ajan lelun perään ja yritti vaikka millä tavalla päästä käsiksi siihen. Seuraavalla kerralla täytyy pitää huolta, etten edes mene lähelle sitä lelua, ettei tuo Manun keskittyminen taas herpaannu.