Oltiin taas eilen kokeilemassa agilityä ja meillä meni taas kivasti siellä. Oon niin pitkään odottanut, että pääsen agilityä harrastamaan, että taidan olla vielä innokkaampi kuin Manu harrastamaan sitä, vaikka kyllä Manukin ilolla siellä touhuaa. Eilen harjoittelimme pujottelua, putkea sekä puomia. Pujottelussa minä vähän töppäilin, mutta kyllä se meiltä suht koht hyvin meni...siis siten, että ohjasin Manua joka toisen kepin takaa. Oon yrittänyt keppejä harjoitella takapihalla ja nyt täytyy kokeilla sitä tällä uudella taktiikalla...jos vaikka minäkin tajuaisin, että miten sen harjoittelun pitää tapahtua. Muut esteet menikin tosi hyvin ja putken kanssa Manu jo hieman alkoi käydä kierroksilla ja haukkuen yritti päästä menemään. Meille annettiin kyllä heti palautetta siitä, että koiraa ei sinne putkeen päästetä, ennen kun se on hiljaa. Sellaista siis harjoittelemme myös. Eilen Manu kyllä hiljeni, kun sitä aikani komensin, joten ei se ihan toivoton tapaus ole. Ja omaa vuoroon se odottaa edelleen melkoisen hyvin. Vähän se välillä ilmoittaa olemassa olostaan, mutta oon kyllä sen odottelukäytökseen tosi tyytyväinen. Toisen uroksen vieressäkin istuskellaan ja odotellaan ilman mitään ärinöitä!

Tänään käytiin sitten uusimassa rokotukset ja punnitiin Manu...painoa meidän hyvä kroppaiselta poitsulta löytyy 8,4 kg...melkoisesti siis:) Mutta eläinlääkäri sanoi, että se on just hyvän kokoinen eikä ole liian lihava...mutta ei kuulemma sen sovi tosta lihoakaan:)

Anaalirauhasetkin oli täyttyneet, joten ne tyhjennetiin. Alun niin iloinen ja kaikkia hoitajia liehakoiva koira muuttui nopeasti itseään melkoisen hyvällä tahdolla puolustavaksi hurjapääksi...jos siitä ei olisi hyvin pitänyt kiinni, niin olisi eläinlääkäri saanut tuntea, mitä mieltä Manu on sen takamuksen räpläämisestä. No, kokemuksesta selvitiin ilman haavereita ja touhun loputtua Manu istui hyvin rauhallisena ja hyvin loukkaantuneen näköisenä hoitopöydän nurkassa eikä suostunut ottamaan hoitajilta namua tai innostunut yhtään eläinlääkärin rapsutuksista.