Tänään käytiin sitten tokoilemassa. Ennen tokotuntia kävin Manun kanssa lenkillä ja poitsua ei huvittanut kävellä sitten yhtään. Manu on ollut melko huono hihnalenkkeilijä aina, mutta talvella se piristyi ja tykkäsi kävellä pitempiäkin lenkkejä, mutta nyt taas näyttää siltä, että tahti alkaa hiipumaan, kun lumi sulaa ja on lämmintä. Metsässä se kyllä päästelee tällaisellakin säällä, mutta jotenkin tuo tienpäällä kävely tökkii.

No, tokoon lähdettiin kuitenkin taskut täynnä nakinpaloja. ensin meillä oli luoksepäästävyys ja tällä kertaa meni paremmin kuin viimeksi. Nyt Manu istui pitkään paikoillaan, mutta kun ohjaaja sitä kumartui koskettamaan, nousi Manu ylös ja yritti haistella ohjaajaa.

Sitten tehtiin paikalla makuu. Siinä Manu oli nyt hienosti eikä noussut ylös kuin kerran ihan alussa. Kun liikuin eri puolille Manua ja tuli takaisin palkkaamaan, Manu makasi hienosti aloillaan.

Sitten harjoittelimme sivulle tuloa. Siinä sain hyviä vinkkejä ohjaajalta, kun Manu on nyt ehdollistunut mun käsimerkkiin eli se ei tullut sivulle, ellei mun käsi ollut alhaalla. Kun mun käsi on mun sivulla, Manu helposti hyppii silloin mun kättä vasten yrittäessään tavoitella namua. Nyt pidin sitten kädet puuskassa edessä ja hieman vartalolla ohjasin Manua sivulle ja sehän tuli. Tätä täytyy treenata kotonakin ja sitten myöhemmin hävittää mun vartaloliikettä pois.

Lisäksi harjoittelimme liikkeestä maahanmenoa. Tässä liikkeessä saimme hurjasti kehuja kehittyneestä seuraamisesta. Manu todella killitti mua koko ajan ja kuulemma näytti siltä, että se tiesi, mitä siltä halusin. Maahankin Manu meni, mutta hieman hitaasti, joten siihen tarvitsee saada nopeutta. Lisäksi mun pitäisi muistaa olla ohjaamatta Manua vartalolla liikkeen aikana. Nyt mä siis käännän kroppaani katsoakseni, että Manu menee maahan, vaikka mun pitäisi ihan suorana jatkaa eteenpäin (ja toivoa, että se koira menee sanallisesta käskystä maahan Kieli ulkona). Treeniä siis tähänkin liikkeeseen.

Itsekseni kokeilin vähän noutoa. Tässähän aiemmin sain Manun pitämään kapulaa suussa, kun pyysin sen sivulle suoraan, mutta nyt se on taas alkanut tiputtelemaan kapulaa. Mun siis pitäisi jotenkin saada se pitämään sitä kapulaa suussa pidempään, mikä on haasteellista.

Lopuksi meillä oli häiriön alla seuraamista niin, että me oltiin ringissä ja jokaisen piti vuorollaan pujotella koirakkojen välistä. Tämä meni meiltä paremmin kuin olisin uskonut. Hieman hapuiltiin alussa oman virheeni takia, kun en luottanut Manuun tarpeeksi. Sitten kun vain luotin, niin Manu meni tosi hienosti.

Siinä ringissä sitten kun vielä oltiin ja ohjaaja antoi loppuohjeita, niin Manu kyllästyi täysin ja alkoi juttelemaan naapureilleen sellaisella äänellä, mikä ei ollut soveliasta - onneksi sain sen hiljaiseksi ja sitten loppuajan käskytinkin Manua pikkutempuilla, jotta se ei alkaisi haastelemaan naapureille enempää. Se toimi ja loppuajan mulla olikin taas mallikelpoinen poika hihnan päässä.