Torstaina meillä oli taas agilitytreenit. Oma treeni olisi ollut kuudelta, mutta työmatkan takia en ehtinyt silloin, joten yritin sitten ehtiä kahdeksalta alkavalle tunnille. Tiukoille meni, mutta kerkesin. Kotona pyörähdin vain vaihtamassa vaatteet ja sitten vaan koira mukaan ja treeneihin. Treenipaikan pihalla näin heti Manun suuren vihollisen pumin (jolle täytyy antaa kyllä pisteet siitä, ettei se huutele Manulle koskaan) ja ajattelinkin jo, että näinköhän kannatti tulla - mutta kannatti! Meillä sujui agility tosi hyvin ja Manu oli tosi hyvin kuulolla. Teimme radan, jossa oli kolme hyppyä, putki ja rengas. Yhdessä hyppyvälissä piti tehdä valssi, muuten pystyi aika hyvin ohjaamaan sisäringistä käsin. Manu teki melko hyvin radan molempiin suuntiin eikä sen tarvinnut huudella pumille tai muille koirille ollenkaan. Odotteluajankin se oli hiirenhiljaa eikä mennyt sekaisin tai kuumentunut edes pumin vuorolla, vaikka se aina onkin äänekäs rataa suorittaessaan. Sain tehtyä renkaankin tosi hyvin, kun olin itse ihan renkaan luona ja suurinpiirtein kädellä näytin, että tästä raosta on hypättävä. Tällä kertaa saimme myös aina itse pohtia, että miten radan tekisimme (enemmänkin sitä kohtaa ajatellen, mihin se valssi piti yrittää saada aikaiseksi) ja näin aloittelijalle se oli ainakin tosi kiva tehtävä! Kannatti siis mennä!

Tänään käytiin sitten tokoilemassa. Aluksi oli paikallamakuu, jossa välillä kävimme eripuolilla koiraa. Manu pysyi maassa tosi hyvin. Vierustoveriksi valitsin mahdollisimman varman koiran ja nartun, koska edelleen olen hieman epävarma sen suhteen, että mitä tapahtuu, jos vierustoveri nousee ja vaikka sattumoisin tulisi Manua haistelemaan... Oli meillä myös luoksepäästävyys ja siinä Manu oli taas kehittynyt. Nyt se nousi vielä seisomaan, mutta kun ohjaaja lopetti lähestymisyrityksen, otti Manu taas kontaktin muhun ja antoi ohjaajan koskettaa itseään ilman sen suurempaa häslinkiä.

Tämän lisäksi harjoittelimme liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Sain taas hyviä ohjeita, miten mun pitää harjoitella sitä, etten anna kropallani ohjeita Manulle. Nimittäin nyt vaikuttaa siltä, että Manu tottelee enemmän mun vartalokäskyjä kuin mun sanallisia käskyjä. Harjoittelin sitten vähän aikaa niin, että tosiaan tuijoitin suoraan eteenpäin, kun kävelin Manun kanssa ja ainoastaan sanoin maahan ja jatkoin matkaa katsomatta muualle kuin suoraan eteenpäin (on nimittäin mulle vaikea juttu). Kyllä se Manu sen sitten hoksasi ja teki jonkun kerran tosi mallikkaastikin liikkeen, mutta toistoja tarvitaan varmasti. Liikkeestä seisomista harjoittelin niin, että heitin namun Manulle taaksepäin käskyn yhteydessä ja se toimi hyvin. Koira stoppasi ja kääntyi taaksepäin nopeasti ja kun sitten vähän vaihtelin palkkaussysteemiä, seisahtui Manu kuitenkin hyvin, vaikka annoin namun sitten kädestä. Kehitystä on siis tapahtunut - ainakin tänään näytti siltä.

Parasta koko treenikerrassa oli kuitenkin se, että pystyin harjoittelemaan liikkeestä pysähtymisiä niin, että Manu oli irrallaan. Olimme kaukalossa ja siellä eri puolilla liikkui viisi muuta koiraa ja melkein kaikki uroksia, mutta Manu tykkäsi niin touhuta mun (tai mun namujen ja lelun) kanssa, ettei sitä kiinnostanut muiden touhut, vaan siitä oli kiva olla mun kanssa. Meille oli iso askel se, että pystyin heittämään Manulle namun taaksepäin palkaksi ja kävelemään itse eteenpäin! 

Meillä on tällä viikolla ollut siis oikein hyviä treenejä - täytyy toivoa, että muulloinkin Manun mielenkiinto pysyy mun kanssa tekemisessä. Tosin tiedän kyllä, ettei aina voi onnistua, mutta nautitaan nyt näistä onnistumisista!