Käytiin tänään Manun kanssa silmätarkastuksessa ja puhtaat paperit tuli eli Manulla on terveet silmät! Manu ei ole viime aikoina eläinlääkärissä kauhean nätisti käyttäytynyt ja nytkin näytti siltä, että hirveä vääntöhän siitä tulee. Koira tärisi jo odotushuoneessa ja silmätippojen laittokin oli haasteellista. Sitten mentiin tarkistukseen ja siinä sitten keskustelin eläinlääkärin kanssa ja selvitin sitä, että kotona meillä ei ole toimenpiteissä mitään ongelmia, mutta eläinlääkärissä pienetkin toimenpiteet tuntuvat mahdottomilta. Sitten vähän syötin namuja Manulle pöydällä ja sen jälkeen yritin pitää Manua aloillaan tarkistusta varten ja Manu aloitti heti rimpuilun, vaikka mitään ei vielä tapahtunutkaan. Eläinlääkäri katsoi tilannetta vain hyvin lyhyen hetken ja kutsui hoitajan pitämään Manua ja pisti mut sivuun. Tämän muutoksen jälkeen Manu pysyi tosi hyvin aloillaan koko silmätutkimuksen ajan. Tosin hoitaja piti siitä kiinni ja kuonokoppa oli varmuudenvuoksi naamalla, mutta Manu näytti ihan rauhalliselta siinä pöydällä. Vika on siis pitkälti minussa. Minä aiheutan nähtävästi aika paljon henkistä painetta tuolle koiralle olemalla itse ihan "sekaisin" ja jännittynyt eläinlääkärillä. Mä myönnän kyllä, että jännitän ihan hirmuisesti eläinlääkärillä ja pääasiassa nykyään Manun käytöstä, mikä sitten saa Manut hermostumaan ja varpailleen. Minut siis pitää poistaa Manun lähettyviltä, jos oon hermostuneessa ja jännittyneessä tilassa. Ollaan me Mikan kanssa aiemminkin huomattu, että Manu reagoi meidän, varsinkin minun tunnetiloihin, varsinkin jos olen hermostunut jostain.

Mut paremmalta tosiaan tuntui katsoa rauhallisen oloista koiraa pöydällä ja palkaksi silmätutkimuksesta Manulle olikin mukana pieni vinkulelu, jonka sitten lääkäri antoi Manulle tutkimuksen jälkeen.

Ja multa on tainnut jääädä meidän sunnuntain agilitykuulumiset kirjoittamatta kokonaan. Harjoittelimme nimittäin ykkösluokan kisarataa, jossa oli jokunen haasteellinen kohta, joissa oli kuulemma tullut rima alas, ja yksi sellainen kohta, mistä oli tullut useita hylkyjä. Aluksi harjoittelimme radan alkuosaa ja sitten loppuosaa ja sitten teimme radan kisamaisesti. Kisarataa tosin helpotettiin sen verran, että pituus poistettiin, koska se tuotti monelle koiralle, Manu mukaanlukien, hankaluuksia. Yllätykseksi minä ja Manu tehtiin puhdas rata, vaikka ajattelin, että vaikeassa kulmassa olleet kepit ei menisi kuitenkaan oikein - mutta niinpäs ne vaan meni!!!!

Muutenkin treenikerta oli oikein mukava. Manu käyttäytyi hyvin eikä huudellut kenellekään. Tosin keksin, miten sain Manun huomion muiden ratasuorituksista pois - piilottelin sille namuja. Manu keskittyi namujen etsimiseen eikä sitä haitannut, vaikka yhdessä vaiheessa Manun suuri inhokki ranskan vesikoira oli muutaman metrin päässä meistä.