Tänä viikonloppuna ollaankin Manun kanssa harrastettu. Lauantaina käytiin ensin mummolassa juoksentelemassa ja leikkimässä ja sitten iltapäivästä kävimme kokeilemassa flyball:ia, mikä olikin Manusta kivaa. Ryhmässä oli kolme urosta ja yksi narttu ja perjantaisen episodin jälkeen vähän mietiskelin, että mitenhän meille käy, mutta koira oli niin kiinnostunut touhuamaan mun ja pallojen kanssa, ettei sillä käynyt edes mielessä, että olisi jonkun kanssa pitänyt haastaa riitaa. Manu jopa juoksi irrallaan kentällä eikä se katsonut tarpeelliseksi ärhennellä kenellekään. Manu osasi aika hienosti mennä kahden esteen sarjan edestakaisin ja jopa niin, että se kävi hakemassa pallon kahden esteen takaa ja tuli sitten mun luo takaisin esteet ylittäen. Mulla tosin oli toinen tennispallo kädessä, jolla sain sen houkuteltua tulemaan mun luo...muuten se olisi kirmannut pallo suussa ympäri kaukaloa. Sen se tekikin pariin otteeseen, mutta tosiaan niin, ettei se edes yrittänyt mennä häiriköimään muita koiria, vaan se piti omaa hauskaa pallon kanssa. Kuten arvata saattaa, pallokone oli Manusta ihan huisin hauska vekotin. Manu hoksasi heti, että mitä sen koneen kanssa tehdään ja se komensi haukkuen koneen lataajaa laittamaan palloja sinne, jotta se saa niitä sieltä sitten painaa ulos. Kuten myös on arvattavaa, Manu ei tehnyt hyppysarjaa enää takaisin mun luo, kun se sai koneesta pallon. Aion mennä kokeilemaan tätä toistekin ja jos Manua ei saa toteuttamaan flyball:n oppeja kokonaisuudessaan, ei se meitä haittaa, koska pääasia siinä on, että koira nauttii. Tosin voi olla, että meitä ei kauhean kauan tässä ryhmässä katsella, jos Manu aina kirmailee pallon kanssa ympäri kenttää.

Sitten tänään kävimme mejäilemässä Mikkelissä kasvattajan luona. Päivä olikin tosi kiva ja Manu tajusi verijäljen seuraamisen heti. Tein sen kanssa kolme jälkeä ja se meni ne tosi hyvin. Ensimmäisen se otti tosi rauhallisesti ja varmasti haistellen, mutta seuraavat se teki jo hieman reippaammalla tahdilla, mutta kyllä se mielestäni aina jäljellä pysyi. Manu ei tosin osannut kaatoa merkata millään tavalla, vaan se yritti vain löytää, että minne se jälki siitä jatkui, mutta muuten meni hyvin. Ja tälläkään kertaa Manu ei rähinöinyt kenenkään kanssa. Tosin pidin huolta, ettei urosten kanssa kontakteja ollutkaan, joten olen päivään erittäin tyytyväinen. Verijälkeä kokeillaan kyllä toistekin. Kiitos kaikille mukana olleille, mulla oli ainakin tosi kiva päivä ja oli kiva päästä tutustumaan muihin parsonin omistajiin.

Paluumatkalla tuli taas herätys hirvivaaran ja sen todellisuuteen, kun kaksi hirveä juoksi tien yli. Tosin huomasin ne ajoissa ja ehdin jarruttaa hyvin, mutta pimeällä en niitä välttämättä olisi tarpeeksi ajoissa huomannut. Manukin urheana metsästyskoirana murisi hirville, kun ne sillä tavalla auton eteen juoksivat. Tarkkana on meidän takapenkin matkustajammekin.

Mulla ei ole Manusta jäljestyskuvia muuta kuin tämä yksi, jossa se odottelee, kun ohjaajat nauttivat ansaituista tauosta laavulla. Lisäilen kuvia, jos jostakin saan Manusta otettuja jäljestyskuvia.



Ja tässä sitten kuvia lauantailta, kun Manu kävi mummolassa leikkimässä. Leikkikamua piti välillä vähän komentaa.


Ja välillä oteltiin Mikan kanssa lelun herruudesta - Manu ei ainakaan päästä irti ensimmäisenä.

Ja sitten vähän juoksennellaan lelun perässä...

...hurjilla loikilla yritetään saada rengasta kiinni...

...välistä pitää hieman jarrutella...

...ja sitten ollaankin jo kippurahäntäisiä pystykorvia...

ja päästään vielä mittelemään emännän kanssa voimia...


Meillä on siis ollut aivan hurjan kiva ja toimintarikas viikonloppu.