Käytiin tänään eläinlääkärissä ensimmäistä kertaa jonkin vaivan vuoksi. Manu on nyt muutaman päivän nuollut toista etutassuaan aika tasaiseen tahtiin ja olen sitä yrittänyt tutkiskella, että mikä siinä on vikana, kun lenkillä juoksentelua tuo jalka ei ole näyttänyt vaivaavan. Tänään se kuitenkin sitten pysähtyi pari kertaa haistelemaan tassuaan aamulenkillä, joten päätin viedä poitsun tarkistettavaksi. Kyllä sieltä sitten pieni vaiva löytyi, joten ihan turhaan ei Manua tohtorille viety. Etutassun varpaiden välistä löytyi ärtynyt kohta, johon sitten saimme hoidoksi korvatippoja. Kuulemma korvatipat poistavat tulehdusta myös muualta kuin korvasta - oon tästä kyllä kuullut aikaisemminkin. Nyt sitten pitäisi laittaa kymmenen päivän ajan korvatippoja Manun varpaiden väliin kaksi kertaa päivässä. Saimme myös kaulurin Manulle, jotta se ei pääsisi tassuaan nuolemaan. Tosin tätä kauluria taidetaan pitää vain sen aikaa, kun korvatipat vaikuttavat tassussa, ettei se pääse nuolemaan  ainetta pois, koska tulehtunut kohta on niin hyvin varpaiden välissä piilossa, ettei se Manun kieli taida sinne kovin helpolla sujahtaa yrityksistä huolimatta.

Ollaan nyt kerran jo laitettu tippoja ja ne on jo nyt vaikuttaneet tai sitten se karmea kauluri sai Manun jättämään nuoleskelun kokonaan, koska nyt se ei ole enää yrittänyt tassuaan lutkuttaa. Eläinlääkäri pelotteli, että tämä rotu on sellainen, että kun se aloittaa tuollaisen jatkuvan nuolemisen, niin se saattaa helposti jäädä päälle, mutta nähtävästi Manulla se ei päälle jäänyt, koska kun kihelmöinti varpaiden välissä on tippojen myötä laantunut, niin ei sitä se tassun nuoleminen enää jaksa kiinnostaa. Mut täytyy kuitenkin seurata tilannetta, ettei tulehdus sieltä laajene. Nyt tulehtunut kohta ei ole kovin suuri eikä sitten saatu edes lenkkeilyrajoitetta. Tässä vielä kuva meidän onnettomasta kaulurimiehestä.

Käytiin myös tänään Sisun ja Sennan kanssa lenkkeilemässä ja lenkki sujui oikein mukavissa merkeissä. Vähän Manu päätti käyttää ärrierin elkeitä, kun se meinasi jäädä painissa kakkoseksi, mutta tilanne meni hetkessä ohi ja hetimiten Manu oli taas valmis riekkumaan Sisun kanssa. On se hyvä, että kaverikoira on niin tasapainoinen, ettei sen tarvitse vastata pikkumiehen ärinöihin.