Pienten koirien uudet omistajat ovat vakaasti päättäneet olla lempeitä mutta lujia,
laatia kunnon nokkimisjärjestyksen, juurruttaa tottelevaisuuden.
 Tehdä pennulle täysin selväksi, missä sen paikka on.
Siinä ne sitten ovat.
Ruokakuppi. Kori. Huopa. Koiranpentu. Keittiössä.
Innokkaat omistajat makaavat sängyssään, ovi kiinni - kovettaen koiranpennun edessä sydämensä.
Koiranpennulta kuluu tunti pari - hyvällä tuurilla vain puoli tuntia - nyyhkimiseen, vaikertamiseen,
ulvomiseen, voihkimiseen, uikuttamiseen, raapimiseen, tömistelemiseen ja tavaroiden tyrkkimiseen.
Ja sitten se on kierähtänyt kerälle sänkyyn.
Vain täksi yöksi.
Tai seuraavaksi viideksitoista vuodeksi.
- Pam Brown -

Meillä Manu pääsi ensimmäisenä yönä makkariin, mutta sänkyyn sitä ei päästetty. Aluksi sen ei pitänyt päästä sohvallekaan, vaan sohva oli aidattu Manun ulottumattomiin. Ei mennyt kauan, kun Manu sai luvan tulla sohvalle...ja vähän sen jälkeen se on tainnut päästä sänkyynkin. Taisi olla viimeksi tänä aamuna, kun se tuli niin suloisena jatkamaan aamu-uniaan mun kainaloon:)