Oltiin Manun kanssa viikonloppuna parsoneiden agilityleirillä Turun lähellä. Ennen leiriä mua vähän jännitti, että miten Manu viihtyy vieraassa paikassa ja miten saan sitä koulutettua, kun kentällä ja kentänlaidalla on muutama muukin valkoinen hurjapää, mutta yllätyksekseni meillä meni siellä oikein hyvin. Manu sopeutui melko hyvin oleilemaan vieraassa huoneessa eikä se ulkonakaan viitsinyt huudella tosille koirille ja kentälläkin sain sen kuuntelemaan itseäni melko hyvin - välillä se vähän kuumeni liikaa, mutta sitten kun saimme suorittaa rataa, niin koira oli hyvin kuulolla. Leiri sujui meiltä siis oikein kivasti!

Harjoittelimme leirillä erilaisia ohjauskuvioita kuten sylikäännöstä ja jaakotusta. Sylikäännöstä jouduimme jauhamaan aika paljon lauantaina ja vasta seuraavana päivänä sain Manun taipumaan toiseenkin suuntaan. Sunnuntaina harjoittelimme mm. jaakotusta ja siinä me ylätyksekseni onnistuttiin melko hyvin. Manu ei karannut multa putkeen vaan kiersi takaisin esteen toiselle puolelle kuten kuuluikin.

Kouluttajana meillä oli Marju Kiri, jonka kannustavassa opissa oli kiva harjoitella ja kokea onnistumisia. Kiitos siis hänelle opeista, joita sain - niistä on varamasti hyötyä, kun jatkamme treenailua.

Tässä pari kuvaa meidän treenailusta. Kaksi ekaa kuvaa on mun kameralla ottanut Olli-parsonin omistaja meidän treeniryhmästä ja kaksi viimeistä kuvaa olen saanut Upin ja Aidan omistajilta Terolta ja Kaisalta. Kiitos heille kuvista!

Eilen meillä oli sitten lepopäivä ja tänään kävimme omissa agitreeneissä. Motivaatio oli Manulla vähän alhaisempi, mutta joitakin onnistumisia meillä oli omissakin treeneissä. Viime kerran radan sain tehtyä kertaalleen oikein sujuvasti ja uudella radalla harjoittelimme hieman valssia ja sitten takaaleikkausta. Saimme loppuun pari hyvää suoritusta ja sitten lopetinkin radan treenailun, jotta en rasittaisi Manua liikaa. Keppejä treenasin myös ja tällä kertaa harjoittelin myös vaikeampaa puolta ja yllätyksekseni onnistuttiin pari kertaa tosi hyvin. Sunnuntaina kelpasi nameina lihapullat tosi hyvin, mutta tänään taas ei - onneksi mulla oli mukana itsetehtyjä jauhelihanameja, jotka kelpasi, joten sain Manun mielenkiinnon itseeni. Täytyy siis edelleen kanniskella eri vaihtoehtoja mukana, kun ei koskaan voi tietää, että mikä maistuu milloinkin.