Tällä viikolla päästiin taas koirakouluun maanantaina. Käytiin ennen koirakoulua kuluttamassa enimmät energiat koirapuistossa, jossa Manu innostui lumipalloja heittelevästä pojasta niin paljon, etten meinannut saada sitä lähtemään puistosta ollenkaan pois. Tuo koira ei nähnyt kuin sen pojan ja ne lumipallot, joita se teki. Muut koirat sai olla ihan rauhassa, vaikka normaalisti Manu tykkää nujuta ja juosta toisten koirien kanssa. Täytyy nyt olla hieman varovainen lumipaakkujen kanssa, kun se tahtoo innostua niistä aivan liikaa. Kotona Manulle on heitelty leluja ja myös palloa, mutta se ei ole niistä mennyt niin sekaisin kuin lumipalloista ja -paakuista.

Koirakoulussa meni ihan kivasti. Harjoiteltiin hihnassa kulkemista ja sain hyviä vinkkejä. Oon niitä nyt noudattanut lenkillä Manun kanssa ja se kulkee tosi paljon mun rinnalla ihan vapaaehtoisesti ilman, et mun pitäisi tehdä muuta kuin palkita se siitä kulkemisesta. Tämä muutos kontaktiin johtuu ihan siitä, että leivoin Manulle jauhelihanameja, joita olen nyt sille sitten auliisti palkinnoksi taskusta tiputellut - taitaa olla hieman ruuan perään tuo meidän Manu:) -tosin vain tarpeeksi hyvien herkkujen perään, koska aiempien namujen kanssa kehitys ei ollut ihan näin nopeaa:) Mut Manu on kyllä ollut nopea oppimaan asioita ja koirakoulussa voimmekin kuulemma jo siirtyä tokoliikkeisiin, nyt kun on harjoiteltu kontaktia ja luoksetuloa ja hieman kosketuskeppiä, jonka idean Manu tajusi tosi nopeasti.

Keskiviikkona meillä kävi sitten Manun kamu Sisu kylässä hieman leikkimässä Manun kanssa. Manu on Sisua muutamaan otteeseen treffaillut ja Manu tykkää Sisusta hirmuisesti...johtunee siitä, että Sisu jaksaa vielä leikkiä Manun kanssa ja antaa Manun roikkua itsessään aika vapaasti. Tässä on muutama kuva edelliseltä Sisun vierailulta.


Manu on tosiaan alkanut lenkkeilemään melko reippaasti. Lenkki menee sujuvasti, jos mukana on joku toinen. Varsinkin russellilenkillä Manu on hirmuisen reipas eikä sitä pelota uudet reitit, vaan se kulkee reippaasti ihan etujoukoissa. Mutta kun olemme kahdestaan, se hieman vielä arkailee, emmekä pääse esim. metsässä kauhean pitkälle, kun Manu jo haluaa kääntyä takaisin. Mut eiköhän se siitä reipastu - voi olla että liikaakin ja saan sitä tulevaisuudessa huudella pitkin metsiä - et täytyisi kai nyt nauttia siitä, että se pyöriskelee jaloissa. Tässä vielä Manusta pari lenkkikuvaa.


Ja sitten kuva lenkin jälkeen...oli poika aika väsynyt:)