Meillä oli tänä viikonloppuna mun kummipoika yökylässä ja yökyläily sujui taas oikein kivasti. Manu pääsi pariin otteeseen pussailemaan Veetin naamaa oikein kunnolla, mutta muuten Manu malttoi aika hyvin pikkumiehen kaverina. Vähän Manu hyppi Veetiä vasten, mutta ei niin rajuin liikkein, etteikö Veeti olisi pystynyt tönäisemään Manua alas. Illalla Manun oli vaikea hyväksyä, että pojat leikki pikkumakkarissa aidan takana, sekä sitä, että Veeti jäi aidan toiselle puolelle nukkumaan eikä Manu päässyt viekkuun. Illalla ja aamulla Manu vahtasikin aidan toisella puolella, josko portti jossain vaiheessa aukeaisi. Mut hyvin meni ja kunhan Veeti tuosta vielä kasvaa, pystyy hän jo Manun pussailukohtauksetkin estämään...Manu kun päättää pussailla, niin se tekee kaikkensa, että se kieli todella osuu naamaan...

Tässä Manu yrittää häiritä legoilla leikkimistä tarjoamalla omaa leluaan Mikalle...

...näin hurjasti Manu esitteli leluaan ja leikkitaitojaan, mutta siltikään Mika ei kiinnostunut mahtavasta kanalelusta...

...joten Manu tuli mun luo ja yritti anovalla katseella saada mut tarttumaan kameran sijasta leluun...

Tänään sitten treenasin hieman liitoa takapihalla ja treenailu sujui äänekkäästi, mutta ihan hyvin. Helpommalta puolelta kepit sujui jo aika mallikkaasti, vaikka kepeille meno oli vaikeasta kulmasta. Otin myös hypylle takaakiertoa aika urakalla. Täytyis vain jaksaa enemmän harjoitella kotona, jotta Manu saisi luottamusta omaan suorittamiseensa ja sitä kautta sitten radan tekeminen harkoissakin sujuisi paremmin.

Lisäksi kävimme tänään metsälenkillä hirvikärpästen syöttinä. Manu lenkkeili meidän kanssa ihan hyvin ja oli ihan hyvin kuulollakin, mutta selvästi siitä huomasi, että hajut meinasivat viedä pikkumiestä. Jatkuvasti sai olla huutamassa sitä takaisin, kun poitsu yritti seurata hajuja eri suuntiin, mutta onneksi käsky aina tehosi eikä Manu häippässyt omille teilleen. Lenkin varrella oli joitakin lätäköitä, joihin tiesimme Manun menevän, jos sitä ei ota naruun, ja niinpä päätimme aina ajoissa ottaa Manut narunjatkoksi. Suunnitelma oli hyvä, mutta maasto oli hieman muuttunut sitten viime kerran ja reitin varrelle oli ilmestynyt uusi lätäkkö, johon Manu sitten tietenkin juoksi, joten pääsi se koira kastelemaan itsensä sittenkin, vaikka kuinka yritimme olla sitä fiksumpia...

Tässä sitten kuvia meidän metsäretkeltäkin...piti ottaa kamera mukaan, jotta tähän blogiin saataisiin taas vähän kuvistusta mukaan eikä vain pelkkää tekstiä...

Ensin iloinen koiruli kuivana...

...ja jo kohta onnellisena lammikossa...

...sukeltelemassa...

...loikkimassa...

...ja välillä oli hieman ylimääräisiä vesiä ravisteltava turkista...

...vaikka aina sitä vain jostain syystä kastui lisää... nimimerkillä yhtään en ole tuota vettä maistanut...

...ja sitten pieni seisahtuminen hippaleikin jälkeen...

Ja kuten kuvista näkee, Manu on oikein hyvässä lihassa ja turkissa ajatellen erkkaria, joten täytynee yrittää tehdä jotain, jotta edes kehtaan sinne Hyvinkäälle lähteä...