Kirjoitellaan taas Manuskin kuulumisia. Perjantain toko meni todella hyvin. Mulla oli taas mukana oikein tottelevainen ja yhteistyöstä (tai namuista) kiinnostunut pieni parsonpoika. Alkuun otettiin luoksepäästävyys ja se meni taas oikein hyvin. Manu istui melko pitkään mun vierelle, mutta sitten kun toinen ihminen tuli ihan lähelle, nousi Manu ylös rauhallisesti haistelemaan tuota tulijaa. Manu ei siis perääntynyt eikä hyppinyt kohti, vaan varovasti haisteli tulijaa. Olen tosi tyytyväinen tuohon käytökseen.

Sitten otimme paikkamakuuta ja siinä Manu loisti taas oikein hyvin. Ainoa asia, mitä pitää kehittää on se, että Manu pysyisi maassa ilman paikkakäskyä. Jos en sano heti maahankäskyn perään paikka, nousee Manu helposti ylös, joten nyt täytyisi sitten sitä opetella, että makuulta saa nousta ylös vasta luvan saatuaan. Paikkamakuu tehtiin niin, että olin vain parin metrin päässä Manusta, mikä oli tosi hyvä, koska viereinen uroskoira nousi koko ajan ylös ja lähti omistajansa luo. Häiriötä siis riitti, mutta meidän pikkumies päätti totella ja pysyä paikoillaan vieressä tapahtuneesta häiriöstä huolimatta - tosi siistiä!!!! Ja paikkamakuu tapahtui kahden uroksen välissä, joille Manu oli pari rumaa sanaa ehtinyt heittää ennen harjoituksen alkua, joten täytyy olla tosi tyytyväinen siihen, että kun aletaan harjoittelemaan, unohtuu toisten poikien tuijottelu ja silloin keskitytään tekemiseen.

Seuraavana meillä oli seuraamista niin, että kouluttaja käskytti meitä kuten kokeessa. Seuraaminen lähti rivistä ja me tehtiin kaikki sitä yhtäaikaa, joten häiriötä riitti ympärillä. Tällä kertaa seuraaminen sujui tosi hienosti ja kaikki muut käännökset meni tosi hyvin, mutta vasemmalle käännyttäessä Manu meinasi tarjota pysähtymistä. Tämä on ollut aiemminkin mulla ongelmana ja voi olla, että nyt keksin siihen syyn. Koska Manu tarjoaa pysähtymistä herkästi, kun olen kääntymässä vasempaa, on Manu saattanut oppia pysähtymisen mun Manuun päin kääntyvästä eleestä eli saatan tosiaan tehdä pysähtymisliikkeen niin, että käännän kroppaani ihan huomaamattani Manuun päin, joten Manu saattaa sitten ennakoida pysähtymisen vasempaan käännyttäessä, koska mä käännän kroppaani Manuun päin, kun käännytään vasempaan. Tähän täytyy kiinnittää huomiota. Lisäksi teimme yksitellen seuraamista niin, että meidän piti pujotella rivissä olevien muiden koirakoiden välistä. Se meni ihan hyvin, mutta yksi kohta oli vaikea...siinä oli tainnut tyttökoira pitää pyllyään vähän kauemmin, koska jokaisen uroskoiran seuraaminen herpaantui siinä kohdassa ja koira halusi haistella. Muuten seuraaminen sujui hyvin ja pystyin menemään tosi läheltä muita koiria.

Lopuksi harjoittelimme kaukokäskyjä. Ne ei meiltä niin kauhean hyvin suju enkä ole niihin oikein jaksanut panostaakaan. Mun on jotenkin hirmu vaikea ymmärtää tämän liikkeen tarkoitus. Mitä iloa on siitä, että opettaa koiran istumaan ja menemään maahan ja nousemaan seisomaan niin, että se ei saa liikuttaa joko etu- tai takajalkojaan? Miksi se ei riitä, että saa koiran tekemään ne liikkeet kauempaa käskettäessä? En ymmärrä enkä siksi varmaan ole oikein jaksanut tähän liikkeeseen panostaakaan.

Me ollaan myös käyty kovasti taas lenkkeilemässä metsässä. Opetin metsässä Manua syömään mustikoita suoraan varvusta. Manu osaa kyllä ottaa mustikan itse, mutta mun piti vielä pitää varpua sille näytillä, josta se sitten poimi itse mustikoita. Manu myös onnistui sotkemaan itsensä mustikalla kierimällä mustikanvarpujen keskellä. Onneksi turkki on sen laatuinen, että mustikka lähti helposti pois, kun pyyhin Manua kostealla pyyhkeellä.

Jotta blogi ei olisi vain pelkkää tekstiä, otin tänään vähän valokuvia Manun ja Mikan leikistä. Tässä siis pieni kuvasarja poitsujen leikistä.