Me lomailtiin viime viikko ja suuntasimme lomaviikoksi Lappiin Ylläkselle. Me oltiin vuokrattu sieltä pieni paritalon pääty ja Manukin pääsi matkaan mukaan. Manu olikin oikein kiva matkakaveri - ei ole mitään valittamista meidän pikkumiehen matkailukäyttäytymisessä. Me ei haluttu rasittaa itseämme liialla autoilulla, joten päätettiin yöpyä mennessä Oulussa. Manukin oli ensimmäistä kertaa hotellissa yötä ja hotelliyöpyminen sujui ihan kivasti siltä. Alkuun se innostui hyppimään sängystä toiseen, mikä sitten loppui, kun sängyt yhdistettiin. Vähän Manu kuunteli yläkerrasta ja käytävältä kuuluvia ääniä, ja päästeli pientä puhinaa, mutta kyllä se sitten ihan nukkui meidän viekussa yönsä.

Manu kotiutui myös meidän mökkiin oikein tosi hyvin. Se oli siellä kuin kotonaan ja osasi heti alusta lähtien rentoutua ja levätä siellä. Alkuun se meinasi jäädä itkemään perään, kun se jätettiin mökkiin yksin, mutta hyvin nopeasti se oppi jäämään mökkiin myös yksinään ilman kitinöitä. Meidän tuli Mikan kanssa urheiltua tuolla Ylläksellä aika paljon ja loppuviikosta päätettiinkin, että ajetaan kotiin samalla mallilla, joten päädyttiin sitten viettämään toinen yö samassa hotellihuoneessa kuin tullessa, joten Manu otti sen huoneen kyllä omakseen ja käytös oli sen mukaista - Manu rentoutui hotellissa tosi hyvin ja huoneeseenkin se jäi toisella kerralla ilman eri mutinoita, joten tämä reissu antoi Manulle tosi hyviä kokemuksia matkailusta. Autoilun me tiedettiinkin sujuvan hyvin - kun auto etenee tasaisesti, Manu koisaa omassa häkissään ja kun vauhti hiljenee tai pysähtyy, nousee Manu kuikuilemaan, että minne tultiin.

Ylläksellä tuli lenkkeiltyä siellä mökin maastossa ja käytiin me sitten muutamaan otteeseen kiertämässä luontopolkuja, joille sai koirankin ottaa mukaan. Ja tietty meidän piti käydä laavulla paistamassa vähän makkaraa, jotta Manunkin loma olisi oikein onnistunut. Tässä joitakin kuvia Manun lomailusta Lapissa. Ekaksi tosin kuvia meidän takapihalta, jonne Manua ei enää voi laskea ilman valvontaa runsaan lumimäärän vuoksi.

Ensin poseerausta...

ja sitten lisää poseerausta, joka paljastaa, että reitti naapuriin ja tielle on nykyään hyvin sujuva...

...ja sitten tietenkin lumenluontiapua - aina valmiina...

Ja sitten Lappiin...Manu matkalla tunturin huipulle...

...kivaa oli kirmata kestohangella kauniissä säässä (joka muuten suosi meitä koko viikon)

...ja sitten makkaranpaistoa Laavulla...hyvältä maistui!

Eilen käytiin sitten agilityssä ja siellä meillä meni taas kivasti. Manu jää nykyään tosi hyvin lähtöön ja muutenkin se seuraa tosi hyvin mun ohjausta. Manu kuumenee, jos mun ohjaus on myöhässä tai epäselvää, mut muuten se kyllä etenee tosi hyvin ja ennen kaikkea se seuraa mun ohjausta. Taas eilen meidän ohjaaja antoi mulle vinkin, että miten kannattaisi yksi vaikea kohta ohjata, kun se meni meiltä vähän mönkään, niin johan alkoi heti sujumaan, kun tein ohjauskuvion niin kuin ohjaaja kehotti. Meillä on siis tosi kiva ja hyvä ohjaaja, joka osaa korjata mun virheitä ja näkee, mikä mättää milloinkin minun ja Manun yhteistyössä.

Multa on jäänyt päivittämättä parin viikon takainen treenikerta, josta olen edelleen hyvin onnellinen. Radalla oli tosi monta vaikeaa paikkaa ja me saatiin ne suoritettua melko hyvin. Varsinkin yhdestä kohdasta olin niin onnellinen, kun tajusin, että mulle on samanlaista kohtaa joskus aiemmin jankattu päähän kuivaharjoitteluna vaikka kuinka monta kertaa ja se muistui mun mieleen ja pystyin toteuttamaan sen saman ohjauskuvion heti kerralla oikein. Oi sitä oppimisen riemua!!!!! Ja kepitkin meni keskellä rataa melko vaikealla lähestymisellä hyvin. Manu tekee kepit vielä tosi hitaasti, mutta olin tosi onnellinen, kun se löysi oikean raon ja teki kepit virheittä.