Meillä alkoi tällä viikolla agilityssä möllikurssi. Meidän ryhmä on nyt sitten aina keskiviikkoisin. Yritin vaihtaa meidät maanantain mölliryhmään, kun silloin pääsisin paremmin tunnille, mutta kukaan ei halunnut mun kanssa vaihtaa paikkaa, joten nyt harrastellaan agilityä sitten keskiviikkoisin aina kun vain ehdin. Nytkin kävin keskiviikkona Helsingissä työjutuilla ja olin jo ilmoittanut, etten pääse ekalle kerralle, mutta sattumoisin sitten kyyti lähtikin takaisin siihen aikaan, että ehdinkin tunnille vain vartin myöhässä, joten päätin sitten mennä - ja hyvä päätös olikin, koska meillä oli taas oikein kiva treenikerta!

Rata näytti heti astetta vaativammalta...siinä oli pari hyppysarjaa, joissa piti todella ohjata, että sai koiran menemään oikealta puolelta esteitä ja sitten puomin alta meni putki, joten siinäkin piti sitten olla tarkkana. Muutoin meiltä meni rata todella hyvin, mutta tällä kertaa ohjasin renkaalle huonosti, joten Manu hyppäsi aina väärästä reiästä. Kun otin sen kohdan uudelleen ja vein tarkasti renkaalle, meni sekin sitten hyvin. Kouluttaja antoi taas mulle hyvää palautetta, mikä mun nyt pitäisi jotenkin saada sisäistettyä eli; mun pitäisi ohjata Manua selkäsuorana ja pitää käsi sillä korkeudella, etten huido esteitä enkä saa joka väliin huutaa Manulle "täällä", vaan mun pitää ohjata sitä esteiden nimillä eteenpäin,  koska huutelemalla "täällä", Manu kääntyy muhun päin ihan turhaan. On niin helppo luvata, että en tee noita virheitä, mut sitten radalla teen ne kuitenkin...liekö mulle pitäisi keksiä joku rangaistus aina kun huudan "täällä" turhaan

Mut olin kyllä tosi tyytyväinen meidän ratasuoritukseen ekalla möllitunnilla ja erityisen tyytyväinen olin siihen, että Manu keskittyi agilityyn mun kanssa siitä huolimatta, että meidän kurssilla oli uusia koiria ja useita isoja uroksia. Tämä kehittyminen ei ole vain mun mielikuvitusta, vaan tällaisen palautteen sain myös meidän ryhmäkaverilta, jonka kanssa oltiin samassa ryhmässä myös viime kurssilla.

Itsenäisesti piti harjoitella keppejä ja nyt kuulemma pitäisi keskittyä irtoamiseen kepeille. Meiltä se ei vielä onnistu, vaan Manu pitää viedä aika tarkasti kepeille, koska muuten se aloittaa kepit väärästä kohtaa. Mun pitäisikin aktivoitua harjoittelemaan keppejä enemmän kotona.

Manu pääsi käymään myös hierojalla ja se oli ihan mielenkiintoinen käynti. Manu ei hieronnasta kauheasti innostunut, vaan yritti aika usein päästä pois hierojan luota, mutta kyllä sitä melkein tunti vaivattiin kuitenkin. Manu käyttäytyi koko ajan tosi ystävällisesti, vaikka selvästi se arasteli joidenkin kohtien hierontaa - ei siis tullut tarvetta itsepuolustukseen, vaan Manu hyväksyi tilanteen hyvin. Ainoastaan Manu välillä nousi ylös ja yritti päästä pois hierojan läheisyydestä. Hierojan mukaan Manulla on hyvät lihakset ikäisekseen. Vähän Manulla oli kuitenkin jäykkyyttä selässä ja takajaloissa, mutta ei meidän nyt tämän kerran jälkeen tarvitse uudestaan mennä vähään aikaan ellei sitten jotain hälyttävää ilmene. Kotona kuulemma ois hyvä hieroa varsinkin Manun selkää ja takajalkoja...yritinkin sitä eilen illalla, mutta vielä huonommin Manu rahoittui mun käsittelyyn kuin hierojan, mutta vähän mä sitä kokeilin kuitenkin hierojan ohjeiden mukaisesti.

Tänään sitten aamulenkillä mentiin taas hiekkakentälle treenaamaan tokoa. Seuraaminen sujui taas hyvin, vaikka yhdessä kohtaa se meinasi taas ennakoida pysähtymiskäskyä, mutta tarkoituksella en ottanut niitä, vaan harjoittelin perusseuraamista sekä käännöksiä, jotka meni taas melko hyvin. Lisäksi kokeilin luoksetulon yhteydessä pysähtymistä, minkä Manu tällä kertaa suoritti todella hyvin. Käskynä oli suullinen käsky sekä käsimerkki ja Manu seisahtui melkein heti käskystä. Täytyisi jossain vaiheessa pyrkiä eroon tuosta käsimerkistä, mutta tässä vaiheessa treenailua se on vielä hyvä tuki käskylle. Otin myös ihan suoran luoksetulon, missä Manu ensin ennakoi ja lähti liikkeelle ennen kun annoin luvan. Palautin sitten koiran takaisin ja yritettiin uudestaa, mikä menikin sitten paremmin. Edelleen Manu hypähtää sivulle koskettaen mun kättä. Täytyisi muistaa pitää käsiä jotenkin toisella tavalla, jotta tuo kosketus häviäisi. Tokotuokion jälkeen me vähän leikittiin ja Manu sai luvan käydä ojassa vilvoittautumassa ja sitten suuntasimmekin takaisin kotiin. Katsotaan, jos huomenna taas käydään tokoilemassa lenkin yhteydessä.