Manu on nyt viime aikoina innostunut entisestään ottamaan suuhunsa kaikkea mahdollista, mitä se ulkoa löytää. Nyt se on sitten oksennellut joitakin kertoja syömiään kepin palasia. Kepit ja kivet syödään päivän aikana ja ne oksennetaan ulos aina yöllä ja oksennus tähdätään matolle, jotta sitä olisi sitten mukava yöllä siivota. Manu on tosiaan hyvin innokas poimimaan suuhunsa kaikkea mitä se löytää, mm. kiviä, keppejä ja nenäliinoja. Yritän vaihtaa niitä lenkillä namuun, jotta Manu ei oppisi juoksemaan minua karkuun, kun se ottaa jotain suuhunsa. Tämä toimiikin aina silloin, kun suussa oleva juttu ei ole jotain aivan ihanaa. Lisäksi Manu tykkää piilotella lenkillä näitä samaisia asioita. Monta kertaa lenkin aikana se nappaa jotain suuhunsa ja alkaa etsiä hyvää piilopaikkaa, johon saa kaivettua kuopan. Sitä on ollut hauska seurata ja parempi se on kuin kaiken syöminen, mutta toivon kyllä, että tämä tapa loppuun joku päivä. Ennen kaikkea tämä hirmuinen kiinnostus poimia suuhunsa ja syödä kaikkea mahdollista saisi hävitä. Manu tykkäisi olla meidän takapihalla, mutta sitä ei sinne enää oikein mielellään lasketa niin usein, kun sen lisäksi, että se yrittää siellä tuhota meidän nurmikon kaivamalla kuoppia, se yrittää koko ajan löytää risuja, joita se sitten söisi. Kun lumet on sulaneet, täytynee mennä Manun kanssa oikein viettämään aikaa takapihalle ja kieltää siltä selkeästi kaivaminen, kun se sen aloittaa. Nyt sille on huudeltu ovelta, jolloin se aloittaa kaivamisen kohta uudestaan, jolloin se sitten kutsutaan sisälle. Ei taida Manu olla samaan aikaan mun kanssa pihalla, kun sinne jotain istuttelen:)