Käydäänpä taas päivittämässä Manun touhuja täällä blogissa. Viikko meni tosi nopeasti erilaisia juttuja touhutessa. Ensin käytiin porukalla mökkeilemässä ja Manu sai kokeilla mökkeilyä ja samassa huoneessa yöpymistä mun veljen lasten kanssa. Reissu meni paremmin kuin osasin kuvitella…Manu käyttäytyi lasten kanssa ihan mukavasti. Välillä se vähän yritti päästä pussailemaan, mutta melko hyvin se osasi lasten kanssa olla. Agressiivisuus ei lasten kanssa ole ongelma , vaan tuo ylitsevuotava halu pussailla kaikkia joista Manu tykkää.  Manu malttoi melko hyvin lepäillä mökillä, joten komentohaukkua ei hirveästi kuultu – vähän kuitenkin. Alkaa tuo meidän pieni poitsu pikku hiljaa kasvaa aikuiseksi, vai kuvittelenkohan mä vain

Manu pääsi myös kokeilemaan hoidossa oloa päiväseltään Mikan äidin luo, kun Mika ja minä käytiin Tampereella shoppingeilla. Tämä oli harjoituskeikka ennen tulevaa yökyläreissua. Mä yritin keksiä kaikkea mahdollista, mitä Manu saattaisi saada päähänsä tehdä tuon päivän aikana, mutta kaikki huoli oli turhaa, meidän poitsu se vaan lepäili sisällä ja kuulemma lenkilläkin se kunnostautui makailemalla, ryömimällä ja kieriskelemällä, joten Manu oli oikein ”reipasta” seuraa koko hoitopäivän ajan... Oon kyllä iloinen, että hoitopäivä sujui hyvin! Manu on kyläillyt paljonkin Mikan äidin luona, joten hoitaja ja paikka ovat hyvin tuttuja, mutta me ollaan oltu aina mukana, joten ei sitten ollut ihan varmuutta, että mitä tuon poitsun päähän pälkähtää, jos me ei olla itse paikan päällä. Touhu kuulosti jopa rauhallisemmalta kuin silloin, kun me ollaan paikalla, joten ei huolta.

Eilen meillä oli sitten agilityä ja sielläkin meni oikein kivasti. Me saatiin ekalla kerralla tehtyä rata melko hyvin, mitä nyt Manu juoksi A-esteen ohi, kun en tarpeeksi ajoissa antanut käskyä ja sitten vähän pyörittiin ennen puomia ja keppejä. Kehuja sain hienosta vekityksestä putken jälkeen, kun Manulle piti saada suora linja renkaalle, että se varmasti hyppää sen oikeasta kohdasta. Myös keppien jälkeinen vienti pussille onnistui hyvin. Toisella kiekalla sitten sain käskytettyä ajoissa A:lle, mutta puomille ja kepeille vienti taas aiheutti vähän pyörimistä. Mä olin aivan liian hidas, jotta olisin saanut vietyä puomille sujuvasti ilman pientä pyörähdystä ja sen kanssa annettiin periksi, mutta kepeille vientiä treenattiin ja se saatiin lopulta onnistumaan. Manulle kepeille meno on haastava, joten sitä pitäisi treenata kunnolla. Kepeillä epäonnistumisesta mä en voi syyttää kuin itseäni, kun tiedän, että Manu ei ole vielä koskaan keppien sisäänmenoa hallinnut. Niitä siis pitäisi treenata lisää… Ja mun oma kuntokuuri alkaa sitten ensi vuonna, jotta mulla olisi joskus edes pieni mahdollisuus ehtiä ajoissa ohjaamaan

Tämän lisäksi Manu pääsi taas Multamäen luontopolulle juoksentelemaan ja uimaan. Tuolla luontopolulla ei hirmuisen usein toisiin ihmisiin törmää, joten siellä on kiva käydä. Muutenkin paikka on kiva, joten sinne me usein lähdetään, jos ei haluta näitä lähimetsiä kierrellä.

Ja taas kuvasatoa luontopolkuretkeltä perinteiseen malliin...ensin juostaan ja sitten uidaan...

...ja tätä mieltä Manu on uintiretken loppumisestä