Huisin hienon koiranäyttelyviikonlopun jälkeen palattiin taas arkeen. Viikonloppuna kävimme molempina päivinä metsälenkillä porukalla ja meillä oli oikein mukavaa. Lauantaina kävimme tässä ihan lähellä ja sitten sunnuntaina kävimme Haapaniemen luontopolulla lenkkeilemässä. Tosin osa matkasta käveltiin jäällä, kun sinne oli ajettu rannan tuntumaan hyvä kävelyreitti. Manu pysyi hyvin meidän matkassa, vaikka jäällä oli muitakin liikkujia, koska Mika heitteli sille lumipalloja. Käytiin sen jälkeen vielä Mikan äitin luona kylässä ja sieltä Manu piti hetken päästä viedä ulos pissalle, kun raukka oli syönyt niin hirveästi lunta meidän lenkillä eikä se ollut malttanut lenkin aikana niin hirveästi pissiä, kun piti niitä lumipalloja metsästää - nähtävästi pissilenkit pitää tehdä erikseen.

Tänään sitten meillä oli agilityä. Alkuun Manu ilmoitti kahdelle urokselle, että hän on tullut halliin, mutta sain sen rauhoittumaan aika nopeasti. Melko hyvin Manu pysyi hiljaisena, kun syöttelin sille namuja. Silloin kun jätin Manun istumaan yksin hihnaan, niin se oli ihan hiljaa eikä kommentoinut kenellekään mitään, joten se saa musta voimaa tuohon ärhentelyynsä. Teimme aluksi A-estettä ja siinä Manun oli alkuun hankala päästä kiipeämään ylös, kun pysäytin sen kontaktille. Sitten kokeilin A:ta ilman pysäytystä ja silloin Manu meni ongelmitta ylös, joten voi olla, etten sitä enää ekalle kontaktille pysäytä.

Sitten kokeilimme putkea pitkästä aikaa ja siinä Manu oli oikein hyvä. Manu tekee sen reippaasti ja oikein halusi putkeen, joten ei se sitä ohittaa ainakaan yritä. Pumilla oli lelu palkkana ja se ärisi, kun se palkittiin vetoleikillä, mutta Manu pysyi hiljaa, koska jakelin sille namuja. Se ei siis kiihtynyt, vaikka toinen noin kymmenen metrin päässä äristelikin.

Lopussa teimme kolmen hypyn sarjan. Esteet oli ringissä ja ensimmäistä kertaa sain yrittää valssia tai sitten sitä toista ohjausta, jonka nimeä en enää muista. Koirat oli tässä irti ja taas sain olla ylpeä Manusta, kun sitä ei kiinnostanut muut koirat ollenkaan, vaan se halusi tehdä hyppyjä ja sitten tulla mun luo hakemaan palkkaa. Manu siis ei halunnut äristelemään, vaikka kaksi urosta istui noin puolentoista metrin päässä siitä. Tosin paljon meillä on vielä kehityttävää, kun Manu lähti heti liikkeelle, kun vähän liikahdin ja se olikin sitten jo reippaasti ekan esteen toisella puolella, kun edes ehdin reagoimaan, mutta kyllä se sitten tuli takaisinkin käskystä. Ohjaaja sitten piti Manua kiinni, jotta sain kokeilla itse ohjausta ja siinä pääsimme kaksi estettä aika hyvin, mutta sitten sen viimeisen Manu meinasi lähteä mun perässä esteen ohi, joten siinä mun olisi pitänyt olla tarkempi.

Olin kyllä tosi onnellinen, kun pääsin kokeilemaan vähän ohjausta niin, että Manu oli irrallaan. Musta se oli kivaa, vaikkei meillä nyt niin hyvin mennytkään. Täytyy vain toivoa, että joku päivä me ollaan edistytty niin paljon, että jonkinlaisen radan meno onnistuisi, mutta sinne taitaa vielä olla aika pitkä matka.