Taas pitkästä aikaa päivitetään Manun kuulumisia. Herra on nyt nukkunut koko illan, kun tänään on ollut taas niin vauhdikas päivä. Olen nyt Manun kanssa harjoitellut hieman jälkeä...siis ihan tehnyt itse parin metrin jäljen, johon olen sitten tiputellut nakinpaloja. Manu ei ole hoksannut tätä juttua vielä, joten jatkamme samaa rataa, kunnes herra pysyy jäljellä. Se kyllä etsii namuja, mutta turhan usein se harhautuu pois jäljeltä niitä namuja etsiessään. Liekö sillä vaikutusta, kun olemme piilotelleet sille aika usein namuja sekä sisällä että ulkona. No, me edetään hitaasti ja mukavahan se on, että koira tykkää siitä namujen etsimisestä.

Lenkkeilyn ja jäljestämisen lisäksi kävimme porukalla harjoittelemassa uimista, mutta ei se siitä paremmaksi tullut, vaikka molemmat olimme Manun kanssa vedessä. Manun käytös rannalla ja vedessä lähentelee hulluutta - yksi nainen oli tytön kanssa rannalla uittamassa koiriaan ennen meitä ja poislähtiessään tokaisi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä innokkaasti veteen haluavaa koiraa kuin tämä meidän yksilö on. Manu siis huutaa suoraa huutoa ja tärisee rannalla ennen kun se pääsee rynnimään veteen. Harjoittelimme rannalla istumista ja paikallaoloa ennen veteen menoa ja koira oikeasti huusi ja tärisi kauttaaltaan silkasta halusta päästä veteen. Sitten kun sille antoi luvan, se oikeasti rynni sinne ja uiminen oli taas räiskintää ja veden haukkomista eikä se nähnyt tai kuullut meitä ollenkaan. Koira oli taas hihnassa eikä sitä vapaana päästetäkään uimaan, koska se vain ui rannasta poispäin. Onneksi Manun kanssa pystyy kuitenkin rantateitä kulkemaan ongelmitta eli vesihulluus syttyy vain silloin, kun se sinne veteen pääsee.

Uimisen lisäksi Manu pääsi taas mummolan pihalle juoksentelemaan ja leikkimään. Minä ja Mika rullaluistelimme sinne ja mun sisko ystävällisesti haki Manun ja toi sen nauttimaan omakotitalon ison pihan riemuista. Manu oli sielläkin vauhdissa ja jos sille ei ollut mieleistä toimintaa, niin se meni haukkuen komentamaan jotakin. Tästä syystä se joutui kerran häkkiinsäkin jäähylle hetkeksi. Muutoin mummolareissu meni hyvin ja Manu nauttikin namujen etsimisestä ja erinäisistä leikeistä kovasti. Niin kovasti se riekkui siellä pihalla, että tosiaan se on sitten koko illan vain nukkunut...mäkin olen saanut tehdä rauhassa tulevan opiskelupaikkani kesätehtäviä, kun jostain syystä hakeuduin ja pääsinkin opiskelemaan työn ohella...täytyy tuota opiskelumotivaatiota vielä hieman hakea...kolmen viikon kesälomastakin kun olisi neljä päivää käytettävä opiskeluun. Mutta tosiaan, mun kesäloma alkaa viikon päästä - sitä onkin odotettu koko piiiiiiitkä kesä!!!!

Niin ja meinaa unohtua...meidän vahtikoiramme on joutunut tositoimiin, kun pihaamme on kerran tunkeutunut ja usemman kerran pihamme reunoilla on kävellyt siili. Se on ihme, kuinka tämä täysikasvuinen siili on mahtunut aidan raosta pihan puolelle, mutta pihassa Manu sen kuitenkin kohtasi ja sitä räksytti kunnes Mika sai sen kannettua sisälle ja siili pääsi puikkelehtimaan takaisin turvallisemmille reiteille aidan toiselle puolelle. Pihavierailun jälkeen Manu on jo muutaman kerran havainnut siilin aitataimiemme välissä, jolloin Manu sitten räksyttää niin kauan kunnes se on saatu sisälle ja siili on jatkanut matkaa. Muutoin Manu ei sitten harrasta vahtimista, ovikelloakin saa soittaa ilman räksytystä ja pihalta kuuluviin ääniinkin se reagoi korkeintaan tuhahtelemalla. Hyvä niin, koska yrittäessään komentaa meitä, se kuitenkin haukkuu päivittäin, joten ei me enempää sitä haukkumista tänne rivitaloasuntoon toivottaisikaan.