Eilen agilitytreeni onnistui pitkästä aikaa tosi hyvin...viime kerta kun oli lähemmäs katastrofi tuon meidän pienen kuumakallen kanssa, niin tällä kertaa mukana oli hyvin kuunteleva ja hiljaisemman puoleinen parsonpoika. Alussa kun rakensimme rataa ja kävimme sitä läpi, Manu oli ihan hiljaa. Yleensä se joko valittaa yleisesti kohtaloaan joutua istumaan seinän vieressä tai sitten rähjää jollekin viereiselle kohtalotoverilleen, mutta tällä kertaa meidän pieni mies oli ihan hiljaa, vaikka se välillä tuijotteli vieruskaverinsa kanssa, joka myös oli poika. Mun piti ihan tarkistaa tältä koiran omistajalta, että onko se tuijotuskaveri kastroitu, mutta ei ollut ei. Mä olin ihan häkeltynyt tästä hiljaisuudesta. Näyttelyissähän Manu on hiljainen eikä hirveästi toisille poitsuille ärhentele, mutta agikentällä se nykyään on toisille poitsuille huudellut aika tavalla, joten olin ihan tosi hämmentynyt tästä muutoksesta. Täytyy toivoa, että tämä muutos on pysyvää sorttia!!!!

Itse liitäminenkin sujui mallikkaasti ja Manu malttoi kuunnella mun ohjausta. Jos ohjasin huonosti, ei ratakaan mennyt niin kauhean sujuvasti, mutta sitten kun mun ohjausta korjattiin, niin johan liitäminen sujui kuin itsestään. Tällä kertaa rata oli haastavampi ja siinä oli useita ansoja, joissa joku väärä este oli suoraan edessä, mitä ei pitänyt siinä vaiheessa suorittaa. Kertaakaan Manu ei mennyt väärälle esteelle, vaan aina sain ohjattua sen oikealle esteelle. Nyt sitten vähän opin lisää ohjauksestakin, kun tosiaan ensin yritin suorittaa rataa niin kuin itse suunnittelin ja sitten niin kuin ohjaaja kertoi, mikä sitten meni paljon sujuvammin, joten tiedänpähän taas vähän enemmän mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Kivaa siis oli!!!!!!!!

Viikonloppuna me myös lenkkeiltiin paljon ja molempina päivinä käytiin metsälenkillä nauttimassa kauniista talvisesta metsästä. Tässä joitankin kuvia meidän lauantain reissulta.