Kävimme eilen kokeilemassa toistamiseen flyballia. Se oli tosiaan meidän toinen kerta ja edellisestä kerrasta on jo useita viikkoja. Manu oli kentällä taas innokkaana ja se muisti kyllä heti, että mitä sen pallokoneen kanssa tuli tehdä. Aluksi harjoittelin kentän reunassa pallon tuontia mulle ja se sujuikin tosi hyvin. Sitten kun menimme esteille, niin alkuun Manu meni melko hyvin esteet pallokoneelle ja tietty osasi painaa pallon ulos koneesta ja ottaa sen suuhun, mutta sitten mulla olikin tekemistä siinä, että sain sen ohjattua pois pallokoneelta ja hyppäämään esteet takaisin alkuun. Mutta kerran se teki kaikki nämä jutut tosi hienosti ja sain siltä vielä pallon poiskin radan päätteeksi - olin taas tosi ylpeä Manusta.

Sitten me taas odotimme kentälaidalla vuoroamme ja kun Manu oli saanut kokeilla tekemistä, niin se huuti suoraa huutoa siellä ja tuijotti, kun muut sai mennä radalla. Sitten kun tuli taas meidän vuoro, niin mulla oli käsissä niin ylikierroksilla menevä koira, että esteiden ylittämisestä ei tullut mitään, vaan se rynni kohti pallokonetta. Koneen lataaja ei antanut Manulle palloa, kun se ei tehnyt oikein ja suorittanut esteitä, niin Manu haukkui sen miehen sitten pystyyn. Ei voinut muuta kun pyydystää koira kaulapannasta kiinni ja viedä se koneen luota pois. Otin sitten kerran hypyn yhden esteen päästä ja sitten tein koko radan vielä hihnassa, niin että sain ohjattua Manua esteeltä toiselle. Sen jälkeen kiitinkin kauniisti ja poistuin maisemista, kun ei siitä harjoittelusta tullut enää mitään. Heti kaukalon ulkopuolella Manu rauhoittui kävelemään sivulla, joten mun olisi ehkä pitänyt käydä muualla kävelemässä silloin, kun muut koirat suoritti rataa.

Aion kyllä käydä muulloinkin flyballissa ja saatan tehdä niin, että suoritan oman vuoroni ja lähden pois, jotta Manu ei pääsisi kiihtymään niin kovasti. Manu oli kyllä ohjaajankin mielestä kehittynyt sitten edelliskerran, joten kyllä Manu saattais koko homman oppiakin, kun vaan sitä sille rauhassa jauhetaan. Kivaa se siitä ainakin on!

Tänään aloitimme sitten agilityn. Harjoittelemme alkuun eri esteitä yksitellen ja tänään kokeilimme putkea, aitaa ja pöytää. Manu osasi kaikki tosi hyvin, joten kyllä siitä agilitykoira tulee - mun suuri toive se on ainakin. Yllätyksekseni vielä Manu oli hallissa tosi rauhallinen, eilisestä huutamisesta ei ollut tietoakaan. Manu innostui tekemään kaikkia esteitä, kun oli meidän vuoro, mutta odotteluaika ei käynyt sille ylivoimaiseksi. Välillä se vähän valitti, mutta tyytyi melko hyvin olemaan. Agilityn ekakerta meni siis meiltä tosi hyvin! Ensi viikolla sitten uudestaan.