Meillä oli taas eilen tokotunti. Kun tulin töistä, olin aivan hirvittävän väsynyt eikä oikein tokoon meneminen innostanut, mutta lähdin kuitenkin, koska en oman laiskuuteni vuoksi halua jättää tunteja käymättä, kun niistä jää muutenkin aina osa käymättä töiden takia. No keli oli taas lämmin, joten odotukset tunnin onnistumisesta ei hirveän korkealla olleet, mutta tällä kertaa meni paljon paremmin kuin viimeksi - osaahan se koira tosiaan, jos se vain viitsiiHymy. Alkuun jouduin hermostumaan Manulle, kun se äristeli toiselle urokselle, mutta Manu hiljeni aika nopeasti, kun mä sitä komensin. Pullistelu unohtui niin hyvin, että menin tuon saman koiran viereen riviin ja siinä sitten harjoittelimme esim. paikkamakuuta, minkä Manu suoritti mallikelpoisesti. Tämä onnistuminen oli mulle todella tärkeä, koska tuo paikkamakuun epäonnistumisen pelkääminen on se ainoa syy, miksi en ole mennyt enkä ole ihan heti menossa minnekään kokeisiin (edes mölleihin) kokeilemaan, miten me pärjättäisiin. Edellisvuoden kevään ekan paikkamakuuharjoituksen loppuminen kahakkaan on edelleen peikkona mun mielessä eikä se sieltä hevillä katoa. Tällä kertaa yksi koira nousi ylös rivistä ja silloin olin heti menossa palkkaamaan Manua, jotta se ei lähtisi minnekään. Manu makaa paikallaan hyvin, jos rivissä muutkin koirat makaavat paikallaan, mutta jos joku lähtee liikenteeseen, herpaantuu Manunkin ote heti, joten paikalla pysymisen varmuus puuttuu vielä.

Luoksepäästävyydessä Manu on edistynyt. Edelleenkään se ei pysy istumassa koko aikaa, vaan nousee seisomaan ja varovasti haistelee toista ihmistä, mutta Manu ei peruuta eikä myöskään hypi vasten näissä tilanteissa.

Sitten harjoittelimme luoksetuloa ja tällä kertaa Manu pysyi paikallaan hyvin (rivissä toisen uroksen vieressä) ja tuli käskystä laukaten suoraan mun sivulle. Manulla vaan on tuossa sivulle tulossa pieni, ei niin oikea tapa hypähtää sivulle niin, että sen kuono osuu mun käteen. Tämä on varmasti peruja siitä, että mulla on ollut namuja kädessä ja se sen tarkistaa, mutta tosiaan tämä kosketus on kevyt ja nopea ja hypähdys päätyy oikeaan asentoon mun sivulle. Oon nyt viime aikoina harjoitellut sivulle tuloa niin, että kädet on edessä puuskassa ja jos Manu tarvitsee vinkkiä, niin kropallani sen annan, mutta viime aikoina ei ole hirveästi sitä kroppavinkkiä tarvittu, mutta täytyy tämäkin asia pitää mielessä, kun treenailen itsekseni.

Sitten harjoittelimme seuraamista ja siinä meillä meni tosi hyvin. Manulla oli katse muhun ja kun mua käskytettiin kuin kokeessa, Manu seurasi tosi kivasti. Vain yhden käännöksen aikana Manu jäi musta jälkeen, mutta se korjasi itse tilanteen ja kipitti takaisin mun vierelle seuraamaan. Tällä kertaa ongelmana oli se, että Manu yritti ennakoida pysähtymistä. Olen harjoitellut paljon nyt liikkeestä maahanmenoa ja seisomista ja Manu yritti helposti tarjota seisahtumista, kun sitä seuruutin. Tuntui niin kuin se odottaisi koko ajan, että milloin se käsky pysähtyä tulee. Nyt mun siis pitää ottaa enemmän puhdasta seuraamista eikä aina liittää muita harjoitteita siihen.

Me päästiin myös jatkamaan agilityä - kivaa!!! Tällä kertaa me ollaan mölliryhmässä. Ryhmässä on pari tuttua koiraa, mutta muut ovat sitten vieraita meille. Toivottavasti meno jatkuu samanlaisena kuin viime kurssi päättyi, niin että meistä molemmmista ois kiva harrastaa  yhdessä agilityä ilman, että mikään muu kentällä tapahtuva toiminta meitä häiritsisi.