Perjantaina käytiin taas koirakoulussa ja tällä kertaa namuina oli sydäntä, mikä olikin hyvin (komentohaukun herkkyydestä päätellen ehkä liiankin) toimiva motivaattori. Tällä kertaa koiria oli mukana neljä ja kaikki muut koirat oli narttuja, joten ensimmäisenä otettu paikalla makuu ei mua niin hirveästi huolettanut. Mutta kun yksi halusi lähteä piiloon, niin päätin ottaa paikalla makuun varman päälle ja jätin hihnan kiinni ja vedin sen suoraksi niin, että hihnan toinen pää oli aika lähellä mua. Paikalla makuu sujui tosi hyvin ja Manu pysyi paikallaan nätisti. Kävin kyllä palkkaamassa sitä muutaman kerran, mutta tärkeintä oli saada onnistunut kokemus tästäkin liikkeestä.

Seuraavana teimme liikkeestä pysähtymistä eri asentoihin ja siinä irrotin Manun hihnasta ja Manu istui, meni maahan ja seisahtui käskystä heti, joten oppi on mennyt päähän. Ja tosiaan Manun teki niin hirveästi mieli sydännamuja, ettei ollut puhettakaan, että se olisi katsellut, mitä muut tekevät. Tämän harjoittelun yhteydessä leikin myös Manun kanssa hihnalla, jotta me emme vain toistaisi liikkeitä ja Manulla pysyisi mielenkiinto yllä.

Sitten otimme luoksetulon yhteydessä pysähtymistä. Tässä liikkeessä koira jätettiin toisten kanssa samaan riviin istumaan ja kutsuttiin sitten sopivan matkan päästä luokse ja pysäytettiin itselle sopivalle etäisyydelle. Manu pysyi istuen paikallaan todella hyvin (kävelin siitä n. 20 - 25 m päähän) ja lähti kutsusta luokse hyvin kovalla vauhdilla. Annoin pysähtymiskäskyn hieman liian myöhään, joten Manu sai vauhdin tapettua vasta kun se oli mun luona, joten loppu oli hieman häsläystä. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen tähänkin suoritukseen, koska Manu pysyi niin hyvin paikallaan ja koska se niin vauhdikkaasti tuli luokse. Täytyy harjoitella tuota pysähtymistä luoksetulon yhteydessä pitkällä matkalla myös kotona, koska nyt olen tehnyt sitä ihan lyhyellä matkalla, jolloin vauhti on paljon hitaampi.

Sitten otimme noutoa. Manu ei viime kerralla halunnut ottaa kapulaa ollenkaan suuhunsa, mutta nyt se suoriutui hausta hyvin. Tosin kierrokset lähtivät nousuun ja iso osa ajasta meni Manun rauhoittamiseen, kun se haukkui koko ajan. Mutta kun sain sen istumaan vierellä hiljaa, niin sen jälkeen itse liike sujui tosin hyvin. Manu haki ja toi kapulan hyvin ja istui myös kapula suussaan. Tosin Manu edelleen istuu kauas musta ja ojentelee tassuaan, jotta ottaisin kapulan siltä pois. Mutta tyytyväinen olen tähän kuitenkin, koska niin paljon edistyttiin edelliskertaan verrattuna.

Sitten meille alettiin opettamaan uutena asiana kaukokäskyä. Siinä koiran siis pitäisi istua, mennä maahan ja nousta seisomaan samassa paikassa, joko niin että etutassut tai takatassut ei siirry paikaltaan. Kuulostaa haastavalta...me emme sitä edes yrittäneet harjoitella kentällä, vaan annoin Manun kuunnella rauhassa ulkoa kuuluvia ääniä ja touhuta loppuajan muuta. Meillä uuden opiskelu sujuu niin paljon paremmin kotona, etten edes yritä saada sitä toteuttamaan uusia liikkeitä koirakoulussa.

Tällä kertaa meidän koirakoulu meni siis todella hyvin ja sain taas olla oikein ylpeä pienestä terrieristä...meillä kun on hieman häirikköparin maine tuolla koirakoulussa, joten on ihan kiva välillä väläytellä, että me osataankin jotain:) Sydäntä siis keitellään muulloinkin mukaan!

Eilen kävimme sitten pururadalla lenkillä, kun ei siellä vielä hiihtäjiä niin hirveästi liiku. Menimme sinne lenkille kuitenkin, vaikka oli jo tullut pimeää. Minä en nimittäin oikein tykkää liikkua pimeässä metsässä - pururata tosin on valaistu, mutta muutoin ympärillä on pimeää metsää:) Lenkki meni kuitenkin hyvin ja Manu edelleen pysyy lähietäisyydellä eikä yrittänytkään lähteä pimeään metsään meiltä karkuun. Lenkin päätteeksi heittelimme lumipalloja Manulle kentällä ja sehän oli siitä ihan huippukivaa. Manu ravitti hirveätä kyytiä lumipallojen perässä eikä olisi halunnut lopettaa millään. Autoonkin se saattiin huijattua lumipallolla. Tämän lenkki- ja leikkiretken jälkeen Manu olikin väsynyt ja torkkui kotona tyytyväisenä melkein koko loppuillan.