Tämä blogin päivittäminen tuntuu aina vaan jäävän, kun ei oikein ole ollut mitään sen kummempaa kerrottavaa. Manu on saanut paljon lenkkiä ja vähän olen sille välillä yrittänyt opettaa temppuja, mutta todellinen harrastelu on kyllä jäänyt väliin. Nyt tilanne kuitenkin onneksi muuttuu...me aloitamme taas agilityn ja tällä kertaa Jyväskylän agility teamin riveissä. JAT:lle on valmistunut uusi halli ja ensi viikolla alkaa meidän kurssi.

Kävin tänään aamusta tutustumassa halliin ja vähän siellä treenasin. Pelasin varman päälle ja menin aamusta, niin saimme olla hallissa yksin. Manu oli todella innokas treenaaja ja ääntä lähti kyllä sen mukaisesti, mut hyvin se kuitenkin aina keskittyi tekemään ja teki ihmeen hyvin sen mitä pyysin ja tietty virheet, joita kyllä tuli, niin johtuivat mun väärästä ohjauksesta eikä Manun kierroksista. Manu siis oli koko ajan hanskassa ja seurasi mun ohjausta, vaikka aina haukkuikin, kun en pyytänyt sitä tekemään mitään. Odottaminen on vaan sille niin vaikeaa, jos se ei ole käskyn alla. Aion vielä loppuviikosta mennä hallille aamusta yksin treenaamaan ja sitten lauantaina möllikisoihin ainakin katsomaan, jotta Manu saa hallissa myös häiriöharjoitusta. Meidän ongelmahan agilityssä on se, että Manu käy kovilla kierroksilla ja silloin se ei välttämättä siedä muita poitsuja treenaamassa sen läheisyydessä. Mua siis jännittää, et pystynkö hallitsemaan Manut ryhmässä ja siten, että viereisellä kentällä treenataan yhtä aikaa. Kentät on tarkoitus erottaa aidoilla, joten se kyllä helpottaa tilannetta. Täytyy toivoa, että treenatessa omalla kentällä ei ole hirveää tunkua, vaan jokaiselle koirakolle annetaan riittävästi tilaa treenata. Vaikeinta on se, jos toisia koiria on heilumassa ja haukkumassa lähellä esteitä, joita pitäis suorittaa. Sellaista se valitettavasti on ollut, kun kunnon tilaa ei ole ollut, ja Manu ei valitettavasti sitä kestänyt. Nyt Manu on ollut lenkillä mulla halussa eikä se ole enää rähjännyt remmissä edes niille koirille, jotka ovat olleet meille vaikeita ohittaa, vaikka nämä koirat ovat Manulle huudelleetkin, joten toivon, että mulla on nyt Manuun parempi ote kuin oli aiemmin. Mut jos ryhmässä treenailu ei onnistu, niin sitten käyn tämän puoli vuotta hallilla treenaamassa itsekseni ihan huvikseni aina aamuisin ja sitten jätän agilityn kokonaan. Tämä on siis meidän viimeinen yritys...saas nähdä, et miten käy. Nyt alan siis hyödyntämään tätä mammalomailua eli voin harrastella myös aamuisin, jos saan vaan meidän Luka-pojan hoitoon.  Manulle siis on kuitenkin tulossa mukava puoli vuotta, kun se pääsee treenailemaan!