On taas tää blogin päivitys jäänyt muiden touhujen vuoksi väliin. Tässä välillä on sattunut hyvää ja huonoa ja tietty mahtava uutinen on, että Manulle ja Iipulle (Tallitontun Irma) syntyi viisi pientä parsonpentusta lauantaina 5.7.. Pennut syntyivät Stonesoundin kenneliin. Pennuista kaksi on tyttöä ja kolme on poikaa. Yhden poitsun maski on ihan samanlainen kuin Manun maski oli pienenä, joten on kiva seurata, että kuinka paljon tämä pieni poitsu sitten loppujen lopuksi tulee muistuttamaan iskäänsä. Nyt olen saanut ihailla pentusia vasta kuvien välityksellä, mutta katsomaan niitä ajelen sitten, kun ne ovat vähän isompia. Tässä pari kuvaa Manun ja Iipun lapsosista. Kuvat on ottanut kasvattaja Anne Lind.

Ensin tiivis ryhmäkuva koko poppoosta...kaikilla pennuilla on väriä naamassa ja yhdellä poitsulla myös selkätäplä.

Ja sitten pentuset vähän hajallaan. Pienimmät ovat tyttöjä ja isommat sitten potria poikia. Ja se Manun näköinen velikulta on sitten tuo kolmas alhaalta päin.

Ja sitten niihin vähän huonompiin uutisiin...Manu alkoi oireilemaan kroppaansa tuossa yksi päivä ja se selkeästi lopetti hyppimisen ja venyttelyn. Minä ja Mika paikallistettiin kipu selkään ja mä sitten varasin ajan hierojalle. Samaan syssyyn viikonloppuna tuli Manulle pissatulehdus ja silloin päätettiin lähteä päivystykseen, jossa sitten saatiin lääkkeet pissatulehdukseen ja kipulääkkeet selkään. Hieroja vaivasi Manun kroppaa puolitoista tuntia ja mun ihmeekseni Manu oli koko tämän ajan todella kauniisti aloillaan. Hierojan mukaan Manun selkä oli kovasti jumissa samoin kuin jalat, joista toinen pahemmin. Selän jumi kuitenkin aukesi hierojan mukaan melko helposti ja jalan jumikin kyllä, vaikka jalkaa hieroja vähän ihmetteli. Hierojakäynti, lepo ja lääkitys auttoivat hieman, mutta kun tilanne ei kuitenkaan korjaantunut kokonaan, vaan Manu edelleen vältteli hyppäämistä ja venyttelyä, päätettiin viedä Manu ihan kunnolla tutkittavaksi eläinlääkärille.

Eläinlääkäri juoksutti meitä ensin pihalla ja sitten tutki Manun kroppaa käsin ja loppujen lopuksi otettiin röntgenkuvat. Diaknoosi oli, että aristusta on selän takaosan alueella ja molempien takajalkojen taaksepäin vetäminen (lonkkanivelen ojentaminen) aiheutti kipureaktion (Manuhan on koko pienen ikänsä ryöminyt ja maannut sammakkoasennossa, mutta nyt viime aikona se on jäänyt pois). Manulta kuvattiin takaselän alue eli lanneranka, lanneranka-häntäluu -liitoksen alue molemmista suunnista sekä lonkat. Röntgenkuvat näyttivät hyviltä eikä niissä ollut mitään muutoksia tai sellaista, mikä tämän kivun aiheuttaisi. Eläinlääkäri tunnusteli myös Manun polvet ja nekin olivat hyväntuntuiset, joten nämä jumit ja kivut eivät ainakaan aiheudu vioista selkärangassa, lonkissa tai polvissa. Hoitokeinona on nyt sitten jatkaa kipulääkitystä ja liikunnan rajoitusta niin, ettei Manu saa hyppiä tai kiipeillä vähään aikaan, mutta koska liikkuminen onnistuu ihan hyvin ja Manu ravaa ja laittaa painoa tasaisesti jokaiselle jalalle, ei lenkkien tarvitse olla pelkkiä pissatuskiekkoja, vaan saa kävellä vähän pidempiäkin lenkkejä, kunhan ei nyt mitään hirmupitkiä ja rasittavia lenkkejä tee eli kohtuullisia hihnalenkkejä tasaisella alustalla.

Se, mistä tämä selkäjumitus johtuu, on minulle ja Mikalle mysteeri. Kovasti hieroja ja elänlääkäri yrittivät tiedustella tilannetta, missä koira olisi vingahtanut tai ulahtanut esim. huonosti alastulleen hypyn yhteydessä, mutta kumpikaan ei muista sellaista tilannetta. Tosin sellainen akrobaatti tuo Manu välillä on, että joistain tällaisesta se varmaan on syntynyt ja sitten pikkuhiljaan pahentunut, mutta joko me ei olla sitä huomattu tai sitten siiihen ei vaan ole silloin kiinnitetty huomiota. Nyt näyttää kuitenkin valoisalta ja me otetaan tämä kesän alku vaan ihan rauhassa. Agilityt on nyt unohdettu vähäksi aikaa ja voipi olla, että meidän osalta harrastelu agilityn parissa jatkuu vasta ensi vuoden puolella. Kesällä ei oikein ole sopivia ryhmiä tulossa ja syksyllä minä taidan olla siinä kunnossa, ettei enää kunnon liitämisestä tule mitään. Tämä kesä taidetaan siis pyhittää muille kivoille aktiviteeteille kuten metsälenkkeily, uinti ja jäljestys. Lauantaina olisi ollut koiranäyttelykin meillä, mutta tällä kertaa se jää meidän osalta väliin. Nyt keskitytään vaan siihen, että pienen miehen olo saadaan hyväksi.

Ja sitten heti perään muokkausta: Heti kun ehdin kirjoittaa, että ryömiminen ja sammakkoasento ovat jääneet pois, niin Manu päätti näyttää mulle, että ryöminhän minä ja oikein antaumuksella veteli takapihan nurmikolla mahallaan.  Nähtävästi siis lepo alkaa tehdä tehtävänsä ja pikkumiehen kroppa alkaa vertyä.