Eilen ajelin Lappeenrantaan katsomaan Manun ja Iipun mitä suloisimpia pentuja. Tähän asti olen ihaillut niitä vain valokuvien kautta, mutta nyt kävin niitä sitten paijaamassa...tulikin istuttua taas jokunen hetki pentusia ihaillen - ne vaan on niin suloisia! Pentuset ovat nyt neljä viikkoa, joten hirmuista touhotusta ei vielä ollut nähtävissä, mutta kyllä nuo poitsut jo vähän terrieriluonnetta näytti yrittämällä painia ärrierin ääniefektein. Tytöt tykkäsi enemmän sylittelystä. Tosin eivät nuo poitsutkaan syliä karttaneet, vaan mielellään jäivät köllöttelemään lämpöiseen syliin.

Ja kuvat tietty kertovat enemmän kuin sanat, joten tässä kuvia näistä ihanuuksista...

Tässä ensin tyttö

...jonka viereen veikka kiiruhti...

...ja tässä sitten toinen velikulta...

ja sitten vielä yksi poitsu...

...ja sitten pieni, mutta ilmeestä päätellen hyvin pippurinen tyttönen...

...ja sitten koko konkkaronkka mun sykyssä...

missä oli oikein mukava torkkua...

sisaruksiin nojaillen...

ja tässä sitten Katrilta facebookista varastettu kuva koko poppoosta...

...ja sitten vielä ruoan maistelua koko kropan voimin...

...ja takaisin huilimaan...tämä velikulta tietää, miten isukki tykkää käyttää omistajiaan tyynynä...näin on hyvä

Suloisia siis ovat ihan kaikki!

Ja jos vielä sitten päivitetään Manu-iskän kuulumisia. Selkävaivat ovat taaksejäänyttä elämää. Manu on jo pitkään ollut tosi hyvässä kunnossa eikä kipuilusta ole ollut tietoakaan. Juhannuksen mökkeily ja siellä koko päivän (kolme päivää putkeen) kestänyt touhuilukaan ei aiheuttanut takapakkia, joten nähtävästi selkäkivut on selätetty levolla. Hyvä näin! Nähtävästi Manu on itseään jossain loukannut meidän huomaamatta ja se on sitten pitkittyessään aiheuttanut jumeja selkään ja jalkoihin ja lopulta Manu meni sen verran huonoon kuntoon, että mekin jopa se huomattiin. Nopeasti se onneksi kuitenkin toipui!

Nyt olen sitten uskaltautunut ilmoittautumaan agilityynkin, kun meille mun peloista huolimatta löytyikin sopiva kurssi vielä tälle kesälle. Eli vielä me viiletetään agiradalla ainakin kesä!

Juhannus meni siis hyvin Manun touhutessa kovasti. Juhannuksen jälkeen Manu olikin ihan poikki ja nukkui koko sunnuntai-illan, kun päästiin kotiin. Juhannuksena tein Manulle pari jälkeä ja ne meni oikein mukavasti. Laitoin vielä joitakin namuja myös askeleille ja sitten mulla oli pari namirasiaa jäljellä. Manu jäljesti oikein mallikkaasti ja ilmaisi namirasiat hyvin. Kerran Manu vähän eksyi jäljeltä, mutta niin se vain itse löysi jäljen uudestaan, kun se palasi vähän takaisinpäin. Itse olin siinä vaiheessa ihan eksyksissä, mutta niinpä vain tuo koira näytti, että se nenä toimii. Tällä kertaa käytin jälkiliinaa ja kun olin kauempana, malttoi Manu edetä vähän rauhallisemmin, joten nyt taidankin jäljestää ainoastaan jälkiliinan kanssa. Lisäksi mun täytyy kehittää vähän mun pyykkipoikamerkkejä, kun en niitä itse oikein havainnutkaan, minkä vuoksi olin välillä itsekin vähän eksyksissä.