Huomenna meillä on taas agilityä kuten joka maanantai. Huomenna onkin alkeiskurssin viimeinen kerta ja sitten me päästäänkin jo jatkokurssille. Viime kerralla meillä oli pujottelua, joka helpommalta puolelta sujuu melko hyvin, mutta vaikeammalta puolelta se menee välillä sähläykseksi. Mulla olis täällä Sisun pujottelukeppejä lainassa ja niillä pitäis kotonakin harjoitella, mutta en ole jotenkaan sitä vain viitsinyt tehdä. Tällä viikolla kerran yritin ja se meni samalla tavalla kuin kurssillakin, joten useammin sitä pitäis toistaa, että kehityttäis. Sitten kokeiltiin myös puomia, missä Manu on tosi hyvä ja nopea ja se pysähtyy kontakteille - siihenhän sitä alkeiskurssilla tähdätäänkin. Sitten kokeiltiin vielä kahta hyppyä peräkkäin sillä tavalla, että avustajalla oli namu esteiden toisessa päässä. Me kun ollaan tehty hyppyä niin, että namu on laitettu maahan, niin Manu vain yritti löytää namun maasta eikä meinannut tajuta ottaa avustajalta sitä namua. Mut ei siinä mitään, kun Manu kerran hyvin hyppäs molemmat esteet.

Tokoon me ei perjantaina menty, kun oli jo niin kylmä tai sitten ohjaaja oli vain laiska, kun kotiläksyt oli jäänyt tekemättä. Harjoittelin sitten tokoa täällä kotona ja kokeilin luoksetuloa suoraan sivulle, koska Manu on aina jäänyt niin kauas musta, jos olen käskenyt sen istumaan eteen. Luoksetulo sivulle onnistui tosi hyvin ja kokeilin sitä myös noudon yhteydessä ja Manu tuli kapula suussakin hienosti sivulle ja piti kapulaa niin kauan kunnes pyysin sitä irroittamaan otteensa, joten me taidamme siirtyä tähän sivulle tuloon eikä yritetäkään sitä, et se ensin tulisi eteen ja sitten käskystä sivulle. Kiitos siis edellisen kerran toko-ohjaajalle tästä vinkistä. Yritin myös vähän treenata kaukokäskyjä, mutta siinä me ollaan vielä lähtökuopissa. Kyllähän Manun takajalat paikallaan pysyy aika hyvin, kun sitä pyytää istumaan ja maahan, mutta en ole sitä vielä kauhean kaukaa yrittänyt ohjata eikä koira ole oikeasti tajunnut, että niitten jalkojen pitää pysyä paikallaan, vaan se vain sattumoisin tapahtuu niin.

Meille on tulossa nyt tokoon tauko, kun parin viikon päästä on viimeinen kerta enkä pääse silloin. Silloin meillä olisi leikkimielinen tokokoe, jolloin olisin saanut oikeasti vähän kokeilla, miten me pärjäittäis kokeessa, mutta sinne en tosiaan pääse. Olisin kyllä nyt treenannut hirveästi, jos me oltais sinne menossa, mut nyt kun se jää varmasti pois, niin ehkä treenaus ei ole niin intensiivistä, mutta kyllä me aina jotain täällä kotona tehdään. Yritän vielä päästä keväällä kurssille, jotta saatais vielä ohjausta harjoitteluumme. Saas nähdä, että päästäänkö. Ja sitä vartenhan on sit hyvä treenata, että oltais paikkamme ansaittu ja oltais edistytty.

Manu on taas viime aikoina äristellyt tienpäällä muille koirille ja olen sitä yrittänyt kitkeä pois. Välillähän meillä oli parempi kausi, mutta sitten taas äristely tuli takaisin kuvioihin. Nyt muutaman päivän Manu on kuitenkin käyttäytynyt tosi mallikelpoisesti. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta namut ovat alkaneet kiinnostaa myös silloin, kun muita koiria on lähettyvillä, joten namujen avulla olen saanut ohitukset onnistumaan ilman ärinöitä. Kun havaitsen, että toinen koira lähestyy, niin jo hyvissä ajoin alan palkitsemaan Manua, jolloin saan sen kiinostumaan namuista ja sitten syötän sille niitä koko ohituksen ajan. Tämä on tosiaan tepsinyt ainakin kolme päivää (täytyy osata iloita pienistä kehitysaskelista) ja me ollaan päästy ongelmitta ohi sellaisistakin koirista, joille se on ennen ärissyt.

Tänään sain myös iloita Manun tottelevaisuudesta, kun ensimmäisen kerran kävi niin, että Manun irtiollessa Manu huomasi toisen koiran ennen mua ja se oli aika lähellä Manua ja minä olin taas sellaiset parikymmentä metriä Manun perässä. Kun minäkin havaitsin lähestyvän koiran, niin huusin Manua luokse ja otin muutaman juoksuaskeleen taaksepäin saman tien. Manu kun on oppinut leikkimään hippaa meidän kanssa, niin johan se ponkaisi mun perään ja tuli kiltisti luokse, vaikka olin jo itse pysähtynyt.  Palkitsin Manun namuilla ja sitten vielä oikeasti leikimme hippaa, kun toinen koira oli poissa ja olimme nurmikentällä kahdestaan. Manu kun ei niin kauhean usein pääse juoksentelemaan toisten koirien kanssa, niin juoksutan sitä leikkimällä hippaa ja Manu tykkääkin aina olla hippasilla mun kanssa. Leikki on siis sitä, että yritän saada Manun kiinni. Se aina kiihdyttää vauhdilla ohi. Kaikista ihaninta tässä leikissä on kuitenkin se, että minä pystyn päättämään milloin leikitään ja milloin leikki loppuu. Kun suoristaudun ja kehun Manua niin se automaattisesti tulee hakemaan namun multa eikä yritäkään väistää, jos otan sitä silloin hihnaan. Mun ei tässä leikissä tarvitse hirveästi juosta, kunhan hieman kumartuneena näytän, että yritän saada sen kiinni, kun se pinkaisee ohi. Manu aina juoksee jonkun matkaa ohi ja sitten menee leikkiasentoon ja kohta taas pinkaisee juoksuun ohittaakseen mut. Et sellaisia leikkejä meillä leikitään