Tällä viikolla olemme Manun kanssa hieman liidelleet. Tosiaan käytiin kahdestaan treenailemassa maanantaina ja torstaina ja sitten lauantaina oli epäviralliset agilitykisat JAT:n uudessa hallissa. Osallistuin aloittelijoiden radalle, jossa ei ollut keinua, rengasta eikä keppejä. Radan sai halutessaan vielä uusia ja minä tietty halusin tehdä radan kahteen kertaan.

Ekalla kerralla teimme puhtaan radan melko nopeasti. Yksi pieni moka meinasi tapahtua, kun loppusuoralla Manu meinasi hypätä väärän esteen. Sain Manut muuttamaan suuntaa huutamalla ”ei mene” . Manu siis kääntyi katsomaan mua kuultuaan tuon ja teki sen jälkeen niin kuin ohjasin. Olin tosi iloinen radasta, koska Manu kuunteli mua todella hyvin ja eteni reippaasti. Uusinta meni meiltä sitten vähän heikommin ja Manu ensinnäkin karkasi lähdössä ja sitten vielä taisin ohjata huonosti ja se juoksi A-esteen ohi, mutta palasi hyvin korjaamaan tilanteen kutsusta. Loppu meni tällä kertaa paremmin ja sain eteen –käskyllä Manut etenemään suoraan loppusuoralla. Toisellakin kertaa mulla oli koko ajan hyvä tunne, että Manu seurasi mun ohjausta.

Me tulimme sitten ensimmäisen kierroksen tuloksella kolmansiksi – jihuu!!! Tosin eniten mua ilostutti se, että Manu oli mulla todella hyvin halussa hallissa, jossa oli muita koiria, jotka haukkuivat ja olivat innokkaita. Mua ei pelottanut ollenkaan jättää Manua lähtöön, koska kaikki muut koirat olivat aidan toisella puolella eikä Manu ollut niistä ollenkaan edes kiinnostunut . Olen niin onnellinen niistä aidoista, jotka rajaavat kentät – meidän ryhmässä treenaamisesta saattaa tulla jotain, vaikka viereisellä kentällä treenattaisiinkin samaan aikaan. Huomenna tosiaan sitten alkaa meidän ryhmätreenit ja toivon, että treenaus ryhmässä sujuu hyvin. Olen ainakin tehnyt parhaani. Halli on jo tuttu Manulle tämän viikon harjoittelukertojen perusteella ja siellä ollaan oltu myös siten, että siellä on paljon muita koiria. Enempää en olisi voinut halliin tutustumisen osalta tehdä. Huomenna sitten nähdään, et miten meille käy…