Käytiin just lenkillä - olipas ihanan aurinkoinen ilma ja ihanan kuuliainen koira!!!! Kauniista ilmasta oli meidän lisäksi lähtenyt nauttimaan monet muutkin koiranomistajat, rullaluistelija sekä poikia pelaamaan jääpalloa tielle ja meidän pikkuparsonimme päätti ohittaa kaikki ilman minkäänlaisia venkoiluja. Koirat sai äristä tai olla ärisemättä Manulle ja pojat saivat rauhassa pelailla eikä Manu muuta kuin katsonut niitä. Me kävelimme jopa yhden uroskoiran perässä pitkän pätkän eikä Manu edes vetänyt, vaan se keskittyi omaan lenkkiinsä! Toivottavasti tämä moodi pysyy Manulla päällä pitkään!

Näin kauniisti käyttäytynyt koira mulla ei ollut mukana sunnuntaina, kun uskaltauduin russellilenkille pitkästä aikaa. Lenkille tuli meidän lisäksi vain yksi parsontyttö, joten äristelyjä ei ollut odotettavissa eikä äristelyjä lenkin aikana kuulunutkaan. Manu vaan lenkillä unohti täysin itsehillinnän jalon taidon sekä mun olemassaolon. Ensin se jäljesti tätä tyttökoiraa sen minkä kerkesi. Sitten jossain vaiheessa tämän toisen koiran omistajat heittivät lumipalloja, mikä sai tämän meidän pojan pään täysin sekaisin. Kun minä tai Mika heitämme Manulle lumipalloja, se lopettaa lumipallojen odottelun, kun me lopetamme heittämisen, mutta nyt Manu lähti sellaisille kieroksille, että hermot oli mennä. Jos palloja ei lentänyt, räksytti Manu tämän toisen koiran omistajien jaloissa eikä se kuunnellut mua ollenkaan. Kerran sitten nappasin sitä valjaista kiinni ja pidin paikoillaan, että se rauhoittuisi vähän, mutta tämä sai Manun vain menemään vielä enemmän sekaisin ja se kiljui, jotta se olisi päässyt näiden uusien ystäviensä seuraan. Kyllä mulla oli siinä kestämistä ja nyt olenkin päättänyt, että Manulle ei vieraiden sovi lumipalloja heitellä - se siis siitä ilosta. Tosin se ilo taitaa kohta loppua muutenkin, kun nuo lumet tuosta sulaa.

Sain eilen mukavan sähköpostiviestin. Olen päässyt Manun kanssa Jyväskylän agility teamin jatkoryhmään. Viime syksynä yritin päästä JAT:in kurssille, mutta silloin ei onnistanut, mutta nyt sitten päästiin - kivaa! Nyt tosin meillä on Manun kanssa muutaman viikon melko paljon harrasteita, kun meillä on myös tuo toinen agilitykurssi vielä kesken. Meillä on siis agilityä pari kertaa viikossa ja sitten tokoa kerran joka toinen viikko. Mä en ole varmaan ikinä harrastanut näin paljon - on se hyvä näin kolmekymppisenä aloittaa tämä harrastustoimintaHymy!