Ei otsikkoa

Pakkanen on taas kiusannut meitä ja arki on ollut hieman sumplimista, kun Mika on ollut töissä ja mun on pitänyt huolehtia Manun lenkityksistä yksin eikä Lukaa ole pakkasen takia voinut viedä ulos…mä olen sitten kierrellyt mummoloissa oikein urakalla, jotta olen päässyt lenkille ilman Lukaa. Onneksi meillä on apua lähellä - kiitos siitä heille!

Viime viikon maanantaina oli vielä sen verran lämmintä, että meidän agilityryhmän ekat treenit saatiin pidettyä, mutta tämän viikon agitreenit peruttiin pakkasen takia. Saas nähdä, miten ensi viikolla käy – viikonloppuhan on vielä ainakin kylmä.

Meidän eka ryhmätreeni hallissa meni meiltä oikein kivasti. Tosin alkuun kauhistuin, kun rakensimme radan, joka ylsi ihan joka nurkkaan meidän kentällä. Jotta mitään vahinkoa ei olisi päässyt sattumaan, niin kerroin heti alkuun, että Manu käy varsinkin alkuun kuumana ja toivoin tilaa, kun me treenaamme. Siinä sitten sovimme, että yksi suorittaa rataa ja muut odottavat ulkona ja aktivoivat koiriaan siellä, koska vuoroaan odottavat koirat eivät kentällä mahtuisi tekemään mitään, vaan koirien pitäisi vaan istua nurkissa. Näin sitten saimme kaikki treenirauhan. Tosin viereisellä kentällä treenattiin yhtä aikaa ja se alkuun vähän Manua häiritsi, mutta hyvin saimme kuitenkin omat treenit tehtyä ja Manu kuunteli mua todella hyvin...vähän liian hyvin, koska unohdin radan ja ohjasin yhdessä kohtaa Manua väärin ja kieltohan sieltä sitten tuli...muuten olisi tullut ykkösluokan radalta nolla melko hyvällä vauhdilla! Pienestä töppäyksestä huolimatta olin kyllä tosi tyytyväinen meidän suoritukseen!

Meidän ohjaaja on tosi kivan oloinen ja heti alkuun hän antoi mulle tosi hyviä neuvoja Manun käsittelystä ja kuulemma se on tosi hyvä, että Manu käy kuumana. Se energia vaan pitää kanavoida oikeaan suuntaan...se on nyt sitten tavoite. Kiva kun on sellainen ohjaaja, joka ei kavahda ärrierimäistä energiaa.

Kotiläksyksi sain keinun treenausta niin, etten käske Manua odottamaan keinun kääntymistä alas, vaan annan koiran hoitaa homman. Kävin sitten viime viikolla kerran treenaamassa sitä ja se alkoi sujua tosi kivasti. Tein myös jonkinlaista rataa yksikseni ja keskellä rataakin sain keinun onnistumaan niin, etten itse käskenyt Manua pysähtymään, vaan se hoiti homman itse - nopeasti Manu sen oppi, mä olen tainnut vaan itse olla varovainen ja pysäytellyt Manua keinulla ihan turhaan ennen sitä kohtaa, missä keinu alkaa keikata. Muistin myös yksin harjoitellessani pitää oman selkäni suorana, mistä mulle annettiin treeneissä kovasti palautetta. Paljon on siis taas opittu.

Mun työkaveri oli kuvaamassa siellä agilityn epävirallisissa kisoissa oman tyttärensä suoritusta ja hän sitten kuvasi myös meitä. Tässä siis kuvapläjäys meistä epävirallisissa agilitykisoissa. Niin kuin kuvista näkyy, meillä oli tosi kivaa radalla – mä taas juoksentelin radalla onnellinen virne naamalla.